"To Say Nothing, To Do Nothing, Stops Nothing" -Roni McCall

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Hippejä äidin oomme kaikki!

Ja nyt aloitan avautumiseni lempiaiheestani: myytit vegaaneista. Kellepä ei tulisi mieleen sanasta vegaani luonnonväreihin, luumunpunaiseen, vihreään ja sinapinkeltaiseen pukeutuva punatukkainen rastapää pitkähihnainen olkalaukku hartialla, ja olkalaukussa tietysti tuhottomasti aktivistipinssejä. Jep! Sehän se, selvä vegaanihippi kiikarissa! Oikein voi haistaa sen vihannesten sotkun sekä soijan ja papujen määrän, mitä tuohon hobittiin menee, eikö vain? Mielikuva on voimakas. En silti vegaanina mitenkään ymmärrä sen negatiivista latausta.

Ensinnäkin, monet tuon mielikuvan meille luovat ihmiset eivät ole vegaanista elämäntapaa noudattavia, koska käyttävät vaatteissaan villaa. Toiseksi, miksi tuo mielikuva on niin voimakkaasti luotaantyöntävä tai naurettava? Kuka oikeasti tuntee ilkeän rastapäisen vegaanin, joka kiusaa muita ihmisiä? Onko joku "ituhippi" joskus tullut huutelemaan faktoja marketissa, kun ostat makkaraa ja maitoa? Onko sanomalehdissä monesti jonkun toisen pahoinpidellyt henkilö ollut tuntomerkeiltään tuon antamani mielikuvan tapainen? Itselläni kaikkiin kysymyksiin tulee kielteinen vastaus.

Jotain epämiellyttävää nuo oudot porkkananpuputtajat ovat kuitenkin varmasti tehneet. Onhan muilla varaa nimitellä heitä, haukkua heidän toimintaansa, ruokaansa ja elämäntapaansa. Vegaanit ovat nimittäin tuoneet esille yhteiskuntamme ja koko maapallomme ongelmat. Eläinaktivistit ovat näyttäneet kansalaisille, mistä nykyinen ruokamme tulee, miten kuluttajia huijataan, ja miten ilman lihaa voi elää. Kun ihminen tietää tekevänsä väärin, muttei ole tarpeeksi rohkea tai halukas lopettaakseen toimintaansa, toiminta on ristiriitaista. Ihminen sietää erittäin huonosti omien tunteidensa ristiriidat ja hakee syyllisen tilanteeseen. Mikä olisikaan parempi kohde, kun henkilöt, jotka ovat kertoneet totuuden. Nuo "ilon pilaajat" ja ruokahetkiemme moralisoijat eivät konkreettisesti ole satuttaneet ketään. Vegaanit saavat muut ihmiset miettimään omaa syömistään ja eettisiä kysymyksiä. Tämä luo ahdistusta, mikäli ihminen kokee voimakasta empatiaa eläimiä kohtaan (itse en pidä luokittelusta, mutta ilmaisen tässä selkeyden vuoksi asian näin). Helpointa on unohtaa maailman ilkeydet. Niiden ajattelemiseen tai kasvisruoanvalmistukseenhan ei kenelläkään ole aikaa, kun jonkun katsos tarvitsee tehdä työt ja huolehtia omasta fyysisestä kunnosta erilaisilla liikuntaharrastuksilla. Vegaanithan eivät tee työtä, he vain keräilevät metsässä puolukoita ja saarnaavat muille. Hah.

Itselleni on useasti sanottu "eihän vegaanisella ruoalla elä". En silti voisi kuvitella lähestyväni lihaa syövää ihmistä yhtä itsevarmalla kommentilla. Harva lihaa syövä kansalainen oikeasti tietää, miten monipuolisesti vegaanit syövät, ja mistä he tarvitsemansa ravintoaineet saavat. Harva ihminen tietää edes, saavatko he itse kaikki tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet. Silti se on täysin normaalia, että vieraammallekin ihmiselle voi ruokapöydässä töksäyttää hänen valitsemastaan ateriasta. Luulisi edes aikuisilla ihmisillä olevan hieman vieraanvaraisuutta. Mikäli toisen ruokalautanen kiinnostaa (tietty hyvä juttu sekin!), voisi asiaa lähestyä kysymällä, "miten saat tarvitsemasi ravintoaineet" tai ihan yksinkertaisesti "mitä tuossa lautasellasi on". Kenenkään ei tulisi lähestyä asiaa eksperttinä, vaikka todellisuudessa aiheessa on täysin noviisi.

Mietin vielä alkuun laatimaani mielikuvaa ja tarkistin vaatekaappini. Kyllä! Siellä on kaikkia mahdollisia värejä. Lisäksi hain postista juuri paketin uusia vegaanisia meikkejä ja muuta kosmetiikkaa. Niimpä. Vegaani pinkissä paidassa, ripsarit ripsillä ja punat huulissa. Mihin niitä mielikuvia tarvitaan, kun kaikki olemme kuitenkin niin erilaisen samanlaisia? :)

6 kommenttia:

  1. ihana blogi ja ihana teksti ! vähän kävi hymyilyttämään lukiessa. :)

    VastaaPoista
  2. Juu kyllä voisin allekirjoittaa tämän!
    Vaikka valitettavasti minulta kyllä löytyy juurikin vihreää, oranssia ja ruskeaa vaatetta paljon...eikä asuvalintaani löydä esim. töissä keneltäkään. Oppilaat ja kollegat kyllä katsovat minua pitkään, sen verran erotun. :)

    Nyt olen kyllä pikkuhiljaa alkanut onneksi saada positiivisiakin kommentteja. Lähes 80-vuotias pappani söi meillä vegaanisen nakit ja muusi-annoksensa tyytyväisenä ja totesi mummulle, että "Meille kans tämmösiä nakkeja!". <3
    Ja töissä kollega totesi, että mun annokset näyttävät herkullisilta, värikkäiltä ja sellaisilta, ettei itse varmasti keksisi käyttää mitään lautasellani olevista aineksista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että oot saanut positiivistä palautetta myös! Siitä tulee aina tosi hyvä mieli, kun saa kertoa jollekin oikeasti kiinnostuneelle ihmiselle, miten hyvää myös vegaaniruoka voi olla. :)

      Poista
  3. Ihanaa nuorta paatosta, itse olen sinua 10+v vanhempi, mutta kyllä monia yhtäläisyyksiä tässäkin kirjoituksessa. :-) Ihanaa joulua ja seitankinkkua. Tai vaikka linssimuhennosta. :-)

    Nimim. mustiin pukeutuva maastohousuinen hippi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten kiva kuulla, että löysit yhtäläisyyksiä. :)

      Ja kiitos. Mukavaa Joulua myös sinne ja oikein ihanaa sekä eläinystävällistä uutta vuotta 2013! :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.