Päätös ja aloitus

Blogin aloitus on hurjan vaikeeta. Olen luonut sivuni jo jokin aika sitten, mutten millään keksinyt, miten aloittaa ihan oman blogin kirjoitus. Aihe oli kuitenkin helppoa päättää: eettisyys, eläimet, luonto ja kasvisruoka.

Tietysti haluan kertoa ihan ensin, miten minusta tuli kasvissyöjä ja lopulta täysvegaani. Vuonna 2002 jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani (kanan olin jättänyt jo aiemmin nähdessäni kanojen teurastusvideon joskus alle 12 vuotiaana). Kasvissyönnin päätös oli helppo, kun kasvissyöntivillitys alkoi juuri tuohon aikaan meidän koulullamme. Olen myös ollut koko ikäni niin eläinrakas, että kasvissyöjä olisin voinut olla vaikka syntymästä lähtien, jos olisin tiennyt eläinten olosuhteista aiemmin.

Uskottelin monta vuotta itselleni, että maitoa ja munia voin huoletta syödä, samoin vapaana kasvanutta kalaa. Muniahan vaan tulee, eikä kanoja tapeta, samoin maitoa vaan tulee, eikä lehmiä tapeta..niin niin..noin varmasti moni ajattelee edelleen. Otin kuitenkin enemmän selvää asioista viime vuoden lopussa käytyäni eläintaitokoulutuksen Suomen eläinsuojeluyhdistyksen leirillä. Huomasin, miten voimakkaasti eläinten huono kohtelu vaikuttaa minuun. Ymmärsin, että minun elämäni "tarkoitus" on auttaa eläimiä kivuttomampaan ja kunniallisempaan elämään yhteisellä maapallollamme. En suostunut enää omiin uskotteluihini vaan halusin saada kaiken mahdollisen tiedon tehdastuotannosta, metsästyksestä ja kalastuksesta. Ja niinhän siinä kävi, karu totuus paljastui erittäin selkeästi jo muutaman luvun jälkeen. Luin ja hamstrasin lisää kirjallisuutta eläinten oikeuksista ja kasvisruokavaliosta vegaanina. Pian päätin, että minusta tulisi vegaani! Se oli jälleen helppo, mutta suuri päätös minulle, koska tiedän sen pitävän koko lopun elämäni. Enää en koske eläinperäisiin tuotteisiin, en ruokana enkä kemikaalina. Uudistin kaiken kosmetiikkani eläinkokeilla testaamattomiin tuotteisiin ja "tulin ulos vegaanikaapista" läheisimmilleni.

Päätöksen tehtyäni tuntui kuin kivi olisi tipahtanut sydämeltä. Nyt voisin olla tyytyväinen siihen, etten itse kuluttajana edistä eläinten hyväksikäyttöä. Haluaisin kuitenkin tehdä vielä paljon enemmän. Omassa perhepiirissäni uskon jo valinnoillani olleen vaikutusta suurempaan ihmisryhmään.  Jatkossa pyrin olemaan aktiivisemmin mukana eläinoikeustoiminnassa.

Helpottava tunne ei kuitenkaan ole pitkällinen, kun mietin, miten hitaasti asiat etenevät ja kuinka paljon eläimiä kuolee turhaan tuona aikana. Ihmisten välinpitämättömyys ja faktojen läpikatsominen aiheuttavat toisinaan turhautumista yhteiskuntaa kohtaan. Eläinten oikeuksia ei kuitenkaan paranneta kotona suremalla, vaan asioista puhumalla, tietoa hankkimalla ja sitä jakamalla.

Tämä  riittänee alkupuheenvuorosta. Kiitos ja kumarrus! Välittäkäämme eläimistä ja luonnosta, ne ansaitsevat kiitoksista ja kumarruksista suurimmat! :)