Turkin alla on arvokas elämä

Vihdoin ajattelin tarttua ajankohtaiseen aiheeseen, joka samalla ahdistaa, suututtaa ja tekee surulliseksi. Kyse on tietysti turkistarhauksesta. Itse olen ottanut haasteekseni kerätä noin 40 allekirjoitusta kansalaisaloitteeseen turkistarhauksen kieltämiseksi Suomessa. Nimien keräämisten matka on yllättänyt monen monta kertaa; sekä positiivisesti että negatiivisesti.

Tällä kertaa olen itse ollut se sinisilmäinen suomalainen. Mielessäni olen pyöritellyt tuttaviani, jotka varmasti kirjoittavat nimensä aloitteeseen. Toisaalta olen taas mielessäni pohtinut, ketkä mahdollisesti eivät suostu nimeään paperiin laittamaan. Olen joutunut pahemman kerran pettymään, en yhdesti tai kahdesti vaan toistamiseen. Onneksi olen saanut puhtia nimien keruuseen läheisiltäni ja asiasta, jonka puolesta tätä pientä puuhaa teen.

Erityisen mielenkiintoista on jälleen kerran se, miten ihmiset jättävät eläinten kärsimyksen ja epäkunnioittavan kohtelun varjoon. Monille nousee ensimmäisenä huoli turkistarhaajien tulevaisuudesta. Ottaen huomioon sen, että he synnyttävät ammatissaan tuskaa kipua tunteville eläimille, tämä on mielestäni pienen pieni murhe. Suora lainaus tarhauskielto.fi sivuilta : "Turkisalan puolustajat vetoavat usein alan työllistävyyteen. Heidän mukaansa turkistarhauksen suora työllistävyys Suomessa on noin 4350 henkilöä. MTT:n selvityksen mukaan yksi turkistarha työllistää keskimäärin 0,7 henkilöä. Turkistarhaus on noin puolelle tarhaajista siis pelkkä sivuelinkeino. Tarhoja on maassamme tällä hetkellä noin 1000. Näyttäisi siis että työllisyysluvut ovat huomattavasti pienempiä kuin ala on antanut ymmärtää. Lisäksi merkittävä osa tarhaajista lähestyy eläkeikää." Jos turkistarhaajien tulevaisuus huolettaa, lisää informaatiota tilanteesta saa osoitteesta: http://www.tarhauskielto.fi/turkistarhaus/tyollisyys. Luettuaan ja sisäistettyään nämä argumentit ja faktat, ei mielestäni enää voi vedota ihmisten työllistämiseen kyseisellä alalla. Yhä useampi maa, jossa turkistarhaus on työllistänyt huomattavasti enemmän ihmisiä, ovat kieltäneet tähän naurettavan ja sadistisen elinkeinon.

Uusia kysymyksiä turkistarhakieltoa vastultavilta nousee kuitenkin pian ilmoille. Olen saanut kysymyksiä siitä, miten huonosti ketut voisivat elää muualla, kuin Suomessa. Jos Suomessa toteutettaisiin turkistarhauskieltolaki, siirtyisi turkistentuotanto "pahempiin" paikkoihin (esim. Kiinaan). Tosin turkiksien markkina-arvo luultavasti laskisi, kun Suomen hyvänä pidettyjä turkiksia ei enää saataisi markkinoille. Suomesta "hyviä" turkkeja saadaan, koska lämpötila on niin matala. Olen samaa mieltä, että turkistarhaus ei varmastikaan muissa maissa takaa eläimille hyviä oloja. Tosiasia on kuitenkin, ettei se takaa hyviä oloja eläimille Suomessakaan. Varmasti jokainen ihminen tietää, että tie onneen on itsensä ja omien halujensa toteuttaminen. Tämä pätee jokaiseen elävään olentoon maanpäällä. Jokaisella eläimellä pitäisi olla mahdollisuus toteuttaa lajille tyypillistä käyttäytymistä, muuten se ei nauti elämästään. Ei vaikka saisi vettä ja ruokaa. Tällä perusteella olen sitä mieltä, että turkistarhaus on ylipäätään täysin järjetön "elinkeino". Toisen lajin vapauden riisto tuottamalla tarpeetonta materiaa EI ole oikeutettua! Ei Kiinassa, eikä Suomessa!

Toisia oman nimen allekirjoittaminen voi yksinkertaisesti pelottaa: Olen jotain mieltä. Seison jonkun asia takana. Olen kirjoittanut allekirjoitukseni kansalaisaloitteeseen, entä jos... Olisi helpompaa vaan vetäytyä pois koko jutusta. En sano mitään. En ole mitään mieltä. Asia ei liikuta minua. - Ja niin paljastuu taas ihmisen yltiöpäinen itsekkyys maapalloa ja muita lajeja kohtaan. Meidän ei tarvitse kuin kirjoittaa oma nimi ja voimme saada aikaan jotain merkittävää. Voimme pelastaa eläimiä tuskalta, voimme olla kansalaisia, joiden ääni merkitsee, mikä meitä estää? En halua uskoa, että allekirjoittamatta jättäneet eivät voi huonosti katsoessaan kuvia turkistarhoilta. Kuvia, jotka ovat valitettavasti arkipäivää. Suurin osa kuvista mediassa EI ole liioiteltuja tai erityisen huonosti voivien eläinten tiloita, ne ovat lakisääteisten tilojen kuvia. Laki sallii tällä hetkellä kaiken tämän, eikö olisi aika olla vastuuntuntoinen ihminen ja olla tuota riistoa vastustava kansalainen.

Vaikkei elämämme ja omat pienet oravanpyörämme muuttuisi suuntaan tai toiseen kirjoitamme me sitten kansalaisaloitteen tai emme, miksi jättäisimme näin yksinkertaisen asian tekemättä? Voiko alle tuhannen ihmisen uudelleen työllistäminen olla niin vaikeaa, että ennemmin uhraamme vuosittain kolme miljoonaan eläintä heidän työnsä tähden? Kenenkä muun ammattia suojellaan tässä maassa, jossa irtisanomisia tapahtuu harva se päivä, yhtä paljon? Harva meistä ostaisi itselleen turkkia, miksi sitten tuemme sen tuotantoa? Rohkeutta allekirjoittamiseen!