Joulu saapuu ilman kuollutta sikaakin

Ensimmäinen joulukuuta. Lahjat on melkein paketeissa jo. Kynttelikkö ikkunassa ja ensimmäinen joulutorttupellillinen maisteltu. Joulu tulee taas hurjaa vauhtia. Lumi satoi eilen maahan, ja pikkuhiljaa alkaa siis jo joulutunnelmakin saapua.

Vegaanin joulu. Lihansyöjien painajainen. Eihän joulua voi olla ilman kinkkua? Koko vuosihan lihamöykkyä muistellaan ja livotaan huulia "sitten jouluna taas, namnam". Joulu tuntuu olevan täynnä tuon teurastetun eläimen jatkuvaa miettimistä. Mistä kinkku, kuinka iso tänä vuonna, eikai kinkut lopu Suomesta, apua!

Mietitäänpä nyt ihan uudestaan kaikki. Jouluun kuuluu ehdottomasti yhdessäolo ja arjesta hieman poikkeava, juhlallinen ruokailu. Ruokailu yhdessä sukulaisten, ystävien ja rakkaimpien kanssa on jokaiselle joulua odottavalle tärkeää. Varmasti kinkku muistuttaa monille vanhoista hyvistä hetkistä, kun saatiin joulupöytä koreaksi ja oikein lihaakin tarjolle niin, että jokaiselle riitti. Nyt asiat ovat kuitenkin aivan toisin. Me saamme jokaikinen päivä ostaa lihaa kaupasta, ja siihen on vielä varaakin. Kinkkua ei tarvitse itse kasvattaa, teurastaa tai paloitella. Kävellään vaan suoraan kinkkualtaan luo ja napataan mahdollisesti kymmenkiloinen kinkku kärryyn. Monet toteavat tässä vaiheessa: "Niin, eikös olekin hienoa, että olemme kehittyneet tähän pisteeseen, että kaikki saavat "nauttia" kinkkua".

Minusta siinä ei ole mitään hienoa, että sikoja kasvatetaan turhamaisuudesta meidän joulupöytiämme koristamaan, verisuoniamme tukkimaan ja mahojamme yltäkylläisyyteen venyttämään joka vuosi saman perinteen vuoksi. Jos oikeasti olisimme kehittyneet, emme tekisi näin. Jos ajattelumme olisi luokiteltavissa järkeväksi, emme kohtelisi toisia maapallon asukkeja kaltoin vain ylellisten tapojemme vuoksi saatika syöttäisimme lapsillemme liharuokaa. Hyvät tavat, kuten hampaiden pesu aamuin illoin, on hyvästä. Huonot tavat, kuten tupakointi, on pahasta. Tämänhän me jokainen ymmärrämme, kun yritämme joka vuoden vaihteessa karsia pahoja tapojamme tehden lupauksia paremmasta vuodesta. Emme kuitenkaan pidä lihansyöntiä pahana tapana, vaikka se useiden eri tutkimusten mukaan on luokiteltavissa ihmiskeholle sopimattomaksi ruoaksi.

Muutama totuus tähän väliin, koska tiedän lihansyönnin juurtuneen moniin syvästi, että edellinen lause herätti vastalauseen. Ihminen on syntyessään vegaani. Todisteina ovat oma kehomme ja käytöksemme. Emme omaa minkäänlaista saalistusviettiä, ruoansulatuselimistömme on pitkä, kuten kasvissyöjillä yleensä, ja tuotamme syljessämme amylaaseja, jotka aloittavat ruoan pilkkomisen jo suussa. Lisäksi leukamme liikkuvat myös sivusuunnassa, joten voimme pureskella ja liikutella ruokaa suussamme, kuten muutkin kasvissyöjät. Hampaamme eivät sovellu repimiseen ja raateluun. Aivomme eivät kehittyneet lihansyönnistä vaan ongelmanratkaisusta ja ryhmätyöstä, jota tapahtui osin metsästystä suunnitellessa. Lihansyöjillä ei myöskään ikinä tukkeudu verisuonet kovasta rasvasta, koska heidän ruoansulatusjärjestelmä on huomattavasti lyhyempi, eikä ruokaa käsitellä niin huolellisesti. Eläinproteiini on elimistöllemme liian hapanta, jolloin elimistön on neutraloitava tilanne. Neutralointi tapahtuu ottamalla luustosta fosfaattia. Tällöin myös kalsiumi irtoaa luista liueten virtsan mukana ulos elimistöstämme. Huom, tämä tapahtuu siis myös juomalla maitoa tai syömällä maitotuotteita. (Suosittelen katsomaan Gary Yourofskyn puheen: https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=yFQ1RdKaVv4)

Faktoista takaisin joulun kinkkubuumiin ja lihansyöntiyhteiskuntaamme. Tiedostaen edellämainitut totuudet ja eläinten sorron maapallolla, en pysty ymmärtämään ihmisten turhamaisuutta ruokaa kohtaan. En lihansyöntiä arkena enkä joulun kinkkutarjoiluja. Toivotonta on keskustella ihmisten kanssa, jotka heittävät kommentteja "porkkanallakin voi olla tunteet" tai niiden, jotka eivät vain yksinkertaisesti piittaa kuulemastaan ja näkemästään. Sen sijaan ihmiset, jotka haluavat tietää enemmän ruokansa tuotannosta, eläinten oikeuksista, hyvinvoinnista, ympäristön kuormituksesta ja minun näkökulmastani, ovat valopilkkuja aktivistin arjessa. Kiinnostuksen herääminen on ensimmäinen askel muutokseen. Keskustelut, uusi tieto, vanhojen perinteiden uudelleentarkastelu ja avoin ajattelutapa auttavat omaksumaan ja ymmärtämään meidän vegaanien elämää. Näiden kiinnostuneiden ihmisten toivon myös näin joulunalla miettivän juhlan merkitystä, joulupöydän antimien todellisuutta ja tarpellisuutta.

Itselläni tulee kahdestoista joulu ilman kinkkua. Enkä ole kaivannut joulussa mitään. Jouluna nautin riisipuuroa, luumukeittoa, joulutorttuja, pipareita, suklaata, lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa sekä tofu-/seitankinkkua. Maha täyttyy liiaksi ilman kuolleen sian "tuoksua" uunissa. Ainoa asia, mikä joulunodotusta pilaa on kauppojen pakastealtaiden ruhot. Jokainen kauppareissu on kuin ruumishuoneella vierailisi. Sieltä ihmiset valitsevat parasta päältä. Välillä tekisi mieleni pukeutua possupukuun ja mennä repimään jokainen kinkku ihmisten käsistä ja kärryistä pois huutaen: "Te ette tarvitse tätä kinkkua, lyödäänkö vetoa, että joulu tulee ilman tätäkin, jopa lahjoja voitte saada! Te ette tarvitse kuollutta eläintä joulupöydässä ettekä juhannusgrillissä!". Silti joka viikko kävelen tuon helvetin läpi suunnaten hedelmä- ja kasvisosastolle, soijahyllyn kautta kauramaito-osastolle yrittäen samalla olla miettimättä taukoamatta, miksi kaikki eivät välitä. Voin vain kertoa, ettei se ole helppoa! En silti enää ikinä haluaisi olla yksi niistä, joka painaa ilalla päänsä tyynyyn syötyään päivälliseksi kuollessaan kiljunutta possua.

Välillä on päivä, jolloin ihmiskunnan eläimiin kohdistamaa hyväksikäyttöä ei pysty ajattelemaan ahdistumatta. En kuitenkaan halua herättää lihaa (edelleen) syövissä kansalaisissa paheksuntaa vegaaneja kohtaan, joten jätän possupuvun kotiin ja kinkut lepäämään lihansyöjien kärryihin. Sitten suuntaan tänne blogiini kirjoittamaan. Kirjoittamaan ja  toivomaan, että joku ihminen saisi teksteistäni pontta tutkiskella omia ruokailutottumuksiaan, ja vähentäisi, tai jopa lopettaisi lihansyönnin.