"To Say Nothing, To Do Nothing, Stops Nothing" -Roni McCall

tiistai 11. joulukuuta 2012

Suu suppuun salaatinsyöjä!

Intouduin tässä muutamana päivänä tekemään vähän "leikkaa ja liimaa" -työtä netin huikeassa maailmassa. Ajattelin tehdä jotain pientä, millä vaikuttaa ihmisiin kuvien avulla ja kysymyksin.

Ensimmäisenä mieleen tuli kysymys, joka minulle esitetään heti, kun ilmoitan olevani vegaani: "Mistä saat proteiinia?". Niimpä selailin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ravitsemusyksikön ylläpitämää elintarvikkeiden koostumustietopankkia (www.fineli.fi) ja löysin, jopa minua yllättäviä lukuja ravintoarvoista. Tietysti siis positiivisesti kasvisruoan ravinteikkuudesta. Toinen kritiikki, minkä kuulen usein, on kasvisruoan epähoukuttava olomuoto. Päätin sitten vastata kuvilla noihin kahteen kommenttiin, heittäen samalla oman kysymykseni ilmoille. Tässä tulos:



Mieleeni tuli seuraavaksi tämä ongelmallinen "mainostaminen". Koska ajatukseni vegaanista ruokavaliosta ovat niin positiivisia, haluan niitä jakaa tuttavilleni. Osa on iloisia kuullessaan tietoa erilaisista eettisemmistä vaihtoehdoista ruokapöytään. Sitten on tämä surullinen puolisko. Nämä henkilöt suhtautuvat minuun kuin tuputtaisin vierasta uskontoa. Mielestäni näitä asioita ei  vaan yksinkertaisesti voi verrata. Vegaani elämäntapa liittyy arvomaailmaani. Vaikka uskonnoissakin painotetaan joitakin tiettyjä arvoja, on vegaaninen arvomaailma mielestäni huomattavasti selkeämpi, eikä kumoa totuuksia. Veganismi ei ole uskon asia eikä myöskään sulje pois mitään uskontoa (eihän missään uskonnossa käsketä syödä lihaa tai satuttaa eläimiä?).

Olen itsekin ollut lapsena/varhaisnuorena sekasyöjä ja nuorena (pesco-)lacto-ovo-vegetaristi, joten tiedän senkin ajatusmaailman. Nyt ihmettelen vain, miksi en saanut tietoa ja kannustusta aloittaa vegaania elämää, kun se minulle olisi varmasti ollut itsestäänselvä vaihtoehto. Tällä hetkellä, jos olisin osannut ottaa selvää maidontuotannon epäeettisyydestä, olisin siirtynyt vegaaniksi huomattavasti aikaisemmin. En vain tuolloin tiennyt tarpeeksi. Jos joku tuttavistani olisi kertonut kokemuksiaan vegaanina, kuten minä kerron tällä hetkellä, olisin ollut todella kiitollinen hänelle. Valitettavasti minulla ei ollut lähipiirissä ketään vegaania.  Lähipiirissäni olleet vegetaristitkin olivat pitkälti sitä mieltä, että ihminen tarvitsee maitoa ja kananmunaa.Pidin vegaaniutta vaikeana, aivan kuten monet ihmiset nytkin pitävät. Haluankin tällä hetkellä nimenomaa omalla esimerkilläni näyttää, miten helppoa on olla vegaani, ja samalla tukea ihmisten kokeiluja eettisempiin kulutusvaihtoehtoihin.

Voiko sitä, että leivon vegaanisia herkkuja tuttavilleni, vien vegaanisia karkkeja tuliaisiksi tai valmistan pikkujouluihin ruokaa ilman eläinperäisiä tuotteita, kutsua oman arvomaailman tyrkytykseksi? Mielestäni ei. Haluan aidosti tehdä heille terveellisempää ruokaa ja näyttää vaihtoehtoja kaupan hyllyltä, jotka monen yllätykseksi ovat täysin vegaaneja. Enhän minä käytännössä hyödy tuosta mitenkään (paitsi, että voin myös herkutella samoilla ruoilla kahvipöydässä). Miksi terveellisemmän ruoan ja eettisemmän vaihtoehdon julkituominen olisi ahdistelua?

Päätin sitten taas leikellä kuvia, ja sain aikaan seuraavan:














Eli, miten meidän "vegaanimainostus" pomppii sekasyöjien silmille konkreettisesti? Se, että välillä nauttii vegaaniruokaa, ei ole kenenkään ihmisen uskonnon tai arvomaailman vastaista. Vegaaniruoka on eettistä, terveellistä, ravitsevaa, maukasta ja auttaa muitakin kuin syöjäänsä. Miten ihmeessä tälläisen ruoan sisällyttäminen viikkoonsa edes pariksi ateriaksi, voi olla niin kovin vaikea asia? Ihmiset, jotka kokevat vastenmielisyyttä vegaaneja ja heidän ajatuksiaan kohtaan voisivat kerrankin olla aikuisia ja ajatella empaattisesti, jos ei toisiin lajeihin asti yllä, niin ainakin meidän vegaanien puolesta. Sekasyöjät voisivat miettiä esimerkiksi, millaista on kulkea yllä olevan kuvan kaltaisessa eläintuotemainosmaailmassa. Millaista on perustella itselle täysin selvää valintaansa, kun joukko ihmisiä katsoo sinua halveksuvasti? Osa muuttuu sinun  vegaanikaapistatulon jälkeen ravintoterapeuteiksi tiedostellen proteiinin saantiasi. Osa ei halua keskustella kanssasi sinun arvomaailmastasi, mutta hänen arvomaailmansa tulee sinulle enemmän kuin selväksi.

Tästä kaikesta huolimatta vegaanien pitäisi ilmeisesti pysytellä pienissä kerhoissaan, käydä vain ekokaupoissa ja ennen kaikkea olla aivan hiljaa. Ei herättää kysymyksiä eläinten oikeuksista, ei kertoa liharuoan epäterveellisyydestä eikä ainakaan kertoa totuuksia tehotuotannosta. Sekasyöjä (jos hänellä on empatiakyky olemassa) ahdistuu, kun kerrot hänelle, miten lyhyt kinkun elämä on. Siis anteeksi? Sekasyöjä ahdistuu? Siksi hänelle ei saa puhua asiasta! Hetkinen..Vegaanienhan on silloin koettava varmasti kymmenkertainen määrä tuota ahdistusta, koska he ovat  myös tiedostaneet empaattisesti nuo samat faktat, ja pystyneet jopa muuttamaan oman elämänsä valinnat vastaamaan eettisempää kulutusta.

Omassa elämässäni on tullut vastaan useita kertoja, jolloin sekasyöjä on ollut ahdistunut oman elämänsä valinnoista. Joskus kananmunat loppuu, toisinaan sianlihaa ei saanut kaupasta, maitokin on liian kallista ja voikin meinasi karppausinnon aikana loppua. Kaikkea tuota sitä kuunteli, nyökytteli ja yritti auttaa kertoen varovasti muista vaihtoehdoista, joita olisi saatavilla. Silti välillä tuntui, ettei tiettyjä asioita saanut sanoa ääneen. Vegaanin kustannuksella voi heittää läppää "mennääks BigMacille tai kebabille?". Mutta auta armias, kun vegaani heittää kaupan maitotiskillä lehmän elämänkaaren. Taas oli vegaani hyökkäävä ajatuksineen!

En kuitenkaan halua yleistää, koska tunnen myös paljon ihmisiä, jotka ottavat uuden tiedon ja elämäntapaani koskevan tiedon avoimesti vastaan. Perheeni on yksi näistä. Meillä järjestetään lähes vegaaninen joulukin, enkä voisi olla iloisempi asiasta. Sukulaiseni ovat kiitelleet tiedoista, joita olen eläinperäisistä tuotteista heille selvittänyt. Toivoisin vain kovasti, että näitä ystävällisiä ihmisiä löytyisi hurjasti paljon enemmän. Jokainenhan rakentaa omat arvonsa, jokainen myös kuluttaa ja syö, miten itse haluaa. Maailma ei kuitenkaan ole valmis paikka. Täällä on paljon asioita, joista kuluttajan olisi hyvä tietää enemmän. Ihmiset saavat medioilta paljon tietoja ruoasta. Se on monen mielestä positiivista, koska tietää paremmin, mitä kannattaa ostaa jatkossa. Eikös vegaanit voisi olla yksi noista tietotulvan osista? Me emme markkinoi lehtien kautta, jotta saisimme taloudellista hyötyä. Meille monelle vegaanille se vain olisi suuri ilo, jos omista arvoistaan/ruokavalinnoistaan voisi puhua ilman, että ajatuksia leimataan tai meitä koetaan tyrkyttäjinä.

2 kommenttia:

  1. Kirjoitat todella hyvin.
    Itse kamppailen samanlaistan asioiden kanssa (ei siis pelkästään tämä kirjoitus vaan muutkin) ja jaan kanssasi nähtävästi melkein täysin samanlaisen ajatusmaailman.
    Osaat kirjoittaa sanottavasi tarpeeksi neutraaliin muotoon (mikä minulla ilmeisesti on vähän ongelmallista tai näin olen kuullut).
    Silti pohdin täysin samoja kysymyksiä, sillä vaikka äkkipikainen olenkin, osaan myös sanoa asiani asiallisesti mutta silti leimaudun samantien.
    En kuitenkaan ole lopettanut facebookpostailujani, vaikka "viherpiipertäjä" kommentit ovat aika arkipäivää, sillä olen saanut monelta kiitosta kirjoittamistani asioista ja olen päässyt kertomaan yksityisesti näille ihmisille sitten kokemuksiani ja neuvojani, osa on jopa muuttanut elämäntapojaan veganismin suuntaan.
    Itse olen nyt vuoden vegaanina olleena toivonut, että voikun joku olisi minulle aikaisemmin antanut tietoa. Siksi en aio lopettaa tätä "propagandaani", niinkuin kuulen sanottavan. Haluan sen olevan se tieto, jonka itse olisin toivonut saavani jo paljon aikaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta ja kannustavasta kommentistasi!:)

      Hienoa, että tuot eläinoikeusfilosofiaa esille itsekin ja kestät kaikki nuo vasta-argumentit. Minullakin on monesti sellainen olo, että nyt taisin sanoa liian äkkipikaisesti asiani. Samoja argumentteja kuulee viikosta toiseen, joten välillä niihin vastaaminen menee jotenkin automaattiseksi. Yritän olla jokaiselle kysyjälle asiallinen, mutta välillä turhautuminen vie voiton. Se on mielestäni inhimillistä, tosin vähemmistön edustajana se usein yleistetään turhan nopeasti koskemaan koko joukkoa.

      Helppoa ei siis ole. Olen kuitenkin kanssasi täysin samaa mieltä siitä, ettei luovuttaa sovi. Me olemme heränneet siihen todellisuuteen, mikä täällä spesismin ja ilmastonmuutoksen suhteen vallitsee. Me näemme eläinten kärsimyksen ja tulevaisuuden uhat. Tarkoituksemme ajavat niin ympäristön, ihmisten kuin muiden eläinten etuja. Se ei siis voi olla väärin, ikinä.

      Joten tsemppiä ja jaksamista sinne modernin aktivistin arkeen, sekä onnellista vuoden jatkoa! Toivotaan, että mahdollisimman moni antaisi jatkossakin kiitosta meille ja ajattelisi asiaa syvemmin. :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.