Sallittu sorto

Tällä viikolla olen kirjoittanut vähän filosofisempaa pohdintaa eläinten hyväksikäytöstä ja moraalista, joten jatketaan samoilla linjoilla.

Luin viikolla tämän sitaatin:
''Asking vegans to respect your decision to eat meat is on par with asking feminists to respect sexists, asking people of color to respect racists and asking homosexuals to respect homophobes. It is ludicrous to think that difference in opinion warrants mutual respect, especially when the opposing opinion in question not only stands for everything you are against but also appropriates suffering, defends oppression and encourages the continuance of exploitation''.

Sen jälkeen aloin toden teolla miettiä, miten vahva on se sitoumus olla vegaani ja ajaa eläinten asiaa. Välillä mieli pahoittuu, kun lukee kommentteja, joiden mukaan veganismi on kettutyttöjen kerhohanke. Osa ihmisistä on todella sitä mieltä, että vegaanit ja eläinaktivistit ovat vain sekavaa joukkoa, joka ei ymmärrä eläimen olevan "vain" eläin. Me eläinrakkaat ihmiset, jotka toivomme tasapuolista kohtelua lajista riippumatta, olemme vain "pikkutyttöjä, jotka pitävät eläimiä söötteinä". Noita kommentteja kuullessaan kokee tulleensa paitsi väärinymmärretyksi myös pahasti aliarvioiduksi.

Mennäänpä syvemmälle vegaaniseen ajatteluun. Eettinen veganismi ei ole dieetti. Se ei ole uskonto, jonka voi uskoa olevan ainoa oikea totuus. Se ei ole pelkästään eläinrakkauden merkki. Se ei ole terveellisyyden tavoittelua. Se ei ole maatalouden sortoa. No mitä se sitten on? Eettinen veganismi on kokonainen arvomaailma. Se on elämäntapa. Se on osoitus siitä, ettei halua olla mukana nykypäivän lajisorrossa. Se on tulevaisuuden ajattelua. Se on luonnon kunnioittamista. Ja ennen kaikkea se on empaattisuutta, rakkautta ja tasa-arvoa.

Sitaatin merkitys on selvä. Veganismin ollessa jotakin sellaista, joka taistelee spesismiä vastaan, on sillä huomattavasti suurempi merkitys kuin muilla yksittäisillä valinnoilla elämässämme. Voin kunnioittaa ihmisiä heidän tekojensa tai luonteensa puolesta. Se, että vegaania pyydettäisiin kunnioittamaan ihmisen valintaa syödä lihaa, on sama kuin maahanmuuttajaa pyydettäisiin kunnioittamaan rasistia tai feministin sovinistia. Vegaanit valitettavasti joutuvat vielä tänä päivänä sietämään tätä suurempaa joukkoa, koska yhteiskunnassamme on sallittu lajisorto. Arvostan kuitenkin monia henkilöitä, jopa rakastan heitä, vaikka he syövät lihaa. Arvostamisen aiheet vain ovat toiset. Jos minulta kysytään kunnioitanko ja arvostanko heidän valintaansa syödä lihaa, vastaan en! Miten voisin kunnioittaa jotakin valintaa, joka on kaikkea sitä, mitä vastaan omalla elämäntavallani taistelen?

On vaikeaa elää maailmassa, jossa näet sortoa heikoimpia kohtaan. Ihmiset eivät kyseenalaista tätä hyväksikäyttöä, koska he ovat kasvaneet tähän kulttuuriin.  Veganistien tueksi auttaa pohdinta siitä, miten aina on ollut olemassa ihmisryhmiä, jotka ovat nähneet kulissien takana tapahtuvat sorrot. He ovat olleet edelläkävijöitä poistamaan maastamme rotusyrjintää, orjuutta ja sukupuolisyrjintää.  He, jotka taistelivat orjuutta vastaan, eivät kunnioittaneet valintaa käyttää orjaa työssä.

En itsekään ole aina ajatellut lajisortoa näin laajasti. Jos kuitenkin hyödynnämme toisia eläinlajeja, eikö meillä ole velvollisuus selvittää itsellemme, mikä meidät oikeuttaa siihen? Lajisorto ei koske ainoastaan ihmisen ja tuotantoeläinten suhdetta. Lajisorto ylettyy myös lemmikkieläinten ja tuotantoeläinten välille. Eikö ole kaksinaamaista olla eläinystävä, joka syö eläimiä? Miten erotat sian ja lehmän koirasta ja kissasta? Sian on osoitettu olevan äärimmäisen älykäs verrattuna moneen ylijalostettuun koirarotuumme. Minisikoja on myös lemmikkeinä. Jokainen possu on myös aivan oma persoonansa. Lisäksi he luovat ympärilleen samaa kiintymystä ja rakkautta. Yhteiskuntamme vain ajaa meidät toimimaan samalla tavalla kuin muut. Emme kyseenalaista laillisia asioita, uskomme hyvinvoinnin tarkoittavan taloudellista menestystä ja teemme valintoja, joita useimmat tekevät, jotta kuuluisimme "normaalikastiin". Omalle empaattiselle, moraaliselle ja järjelliselle ajattelulle emme jätä tilaa. Kohtelemme kanoja vain parvina, vailla yksilöllistä arvoa. Millä oikeudella me sitten itse saisimme yksilöllisen merkityksen, jos teemme valintamme ilman omaa ajattelua?

Kysymyksiä riittää puolin ja toisin. Keskustelut spesismistä ovat  kuitenkin sekasyöjien kanssa pinnallisia, eivätkä he usein pääse lähellekkään veganismin todellista tarkoitusta. En  myöskään ole saanut yhdeltäkään sekasyöjältä vastausta, joka yltäisi keskustelun järjelliseen tasoon. Ja tiedän tähän myös vastauksen. Yhtäkään järjellistä selitystä sortaa toisia tuntevia ja kokevia eläinlajeja, kahlita heidän vapautensa ja syödä heitä ilman tarvetta ei ole. Maapallolla tapahtuva lajisorto on aikamme suurin orjuus. Mielestäni, jos tätä ei halua, eikä yritä nähdä, on turha toivoa eettisen vegaanin kunnioittavan päätöstäsi syödä lihaa.