Uskottelua ja itsensä huijaamista

Katselin eilen dokumenttia maailman älykkäimmistä eläimistä. Jopa minä, joka pidän eläimiä ja ihmisiä tasavertaisina, olin aivan sanaton. Delfiinit olivat luovia, linnut suunnittelivat ja käyttivät apuvälineitä, simpanssit osasivat laskea ja hylje erotti aakkoset muista merkeistä. Kaikki nämä taidot, joita ihminen on pitänyt vain omaan lajiinsa kuuluvana, on tieteellisesti todistettu olevan myös muilla eläinlajeilla.

Mietin yöllä käsitettä moraalista ja omatunnosta. Uskon henkilökohtaisesti, että nekin voidaan vielä todistaa olevan myös toisilla eläimillä olemassa. Halusin kuitenkin olla omista määritelmistäni varma ja tarkastin vielä Wikipediasta määritelmän omatunnolle. "Omatunto on ihmisen sisäinen kokemus, jonka useissa maailmankatsomuksissa oletetaan neuvovan ihmistä erilaisissa tilanteissa. Yleensä omantunnon olemassaolo havaitaan, kun yksilö katuu tekoaan tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon." Kukakuinkin näin sen olen itsellenikin selventänyt.

Tartutaan siis vielä tuohon omatuntoon ja siihen, mikä tarkoitus sillä on. Yksi asia tuntuu olevan selvä: me ihmiset olemme muita eläinlajeja huomattavasti parempia uskottelemaan itsellemme asioita eli toisin sanoen vaimentamaan omatuntomme äänen. Osaamme myös vallan hyvin elää ristiriitaisesti. Tiedämme, mikä on moraalisesti arveluttavaa, ja  omatuntomme antaa meille siitä muistutuksensa. Siitä huolimatta kerta toisensa jälkeen saamme uskoteltua itsellemme toisin. Aina välillä soimaamme humoristisesti itseämme toimiessamme vastoin sisäistä kokemustamme oikeasta ja väärästä. Ihan kuin se, että sanomme ääneen sen, että omatuntomme kolkuttaa, antaisi meille luvan tehdä vastoin sen sanomaa.

"Tulee siitä vähän huono omatunto, kun ostaa makkaraa." Niimpä niin. Monet kokevat, että eläimiä tulisi kohdella paremmin, ja siksi omatunto vaivaa, kun kassahihnalle asettelee kuollutta persoonaa. Mikä ihme on se tarve tehdä tässä tilanteessa toisin kuin omatunto käsittää? Voiko sen selittää ilman, että käyttää pinnallisia ilmauksia "makunautinnosta" tai lausahdusta "pakkohan se on jotain syödä"? (Niin tosiaan, me vegaanithan emme syö mitään.) "Suomessa on asiat paremmin kuin muualla." Lause on monelta osalta totta, muttei kaikilta. Eikä kuluttaja voi ostaessaan kaupan jauhelihapaketin tietää, onko juuri kyseinen eläin elänyt lakisääteisesti asianmukaisissa oloissa. Eli uskottelemalla, että "tämä paketti voi olla elänyt hyvin", antaa meille rauhan ostaa lihaa. Kyse on kuitenkin vain ja ainoastaan itsensä huijaamisesta. En kiellä, etteikö lihaa voisi hankkia suoraan pieneltä tilalta, jolloin eläimen elinolot ovat todella tiedossa. Tarkoitan kuitenkin kansalaisista valtaosaa, eli tavallisessa marketissa lihahyllyllä valikoivia kuluttajia.

Itse koen, etten pystyisi tavoittelemaan onnellista elämää itseäni huijaamalla. Jos omatuntoni on huono, yritän konkreettisesti toimia siten, että se puhdistuu. En uskottele itselleni mitään. Enhän huijaa rakkaimpianikaan, miksi huijaisin itseäni. Aloitettuaan uskottelun paremmasta ihmiset helposti jatkavat sitä suuremmissa mittakaavoissa. Lopputulos voi olla, että omatunto menettää äänensä. Sitä ei vain yksinkertaisesti enää kuule, eikä edes tiedä, mikä se on. Jos et omista omatuntoa, voitko ajatella moraalisesti ilman ohjeistusta? Pystytkö erottamaan oikean väärästä, jos et tunne sisälläsi, miten sinä tekisit omatuntosi mukaan?

Ristiriitaisinta on se, että ihmiset, jotka eivät määrittele omatuntoa, eivätkä mieti moraalin käsitettä, syövät usein lihaa. He väittävät, että ihmiset erottuvat eläimestä juuri moraalisen ajattelun takia. Siksi me voimme käyttää eläimiä hyväksemme ja kohdella heitä vähäpätöisempinä olentoina. Henkilö ei itse tunne huonoa omatuntoa eikä sisimmässään oikean ja väärän eroa, ja väittää silti olevansa tuo sama moraalinen ihminen. Aika omituista.

Jos ihmisille on kehittynyt kyky tuntea henkisellä tasolla oikeus ja vääryys, olisi suoranainen synti toimia omasta mielestään väärin. Elämästä tulee huomattavasti helpompaa, jossei itselleen tarvitse uskotella asioiden olevan hyvin. Et voi tietää, onko lihasuikaleidesi olento juuri se, johon ei tainnutuksessa osuttu, ja joka vuoti elävänä kuiviin. Parempi siis valita kaupassa tuotte, joka ei saa mielessäsi pyörimään teurastamojen verisiä seiniä. Tällä tekstilläni toivon, että saan rohkaistua ihmisiä tutkimaan omaa moraalisuuttaan ja omatuntoaan. Jos koet, ettei eläinten syömisessä on mitään väärää, pyydän hakemaan lisätietoa nykyisestä tuotannosta, ja määrittelemään ihmisen ja eläimen eron. Jos  taas olet juuri uskottelia-tyyppi, eli omatuntosi on vielä hengissä, pyydän vain kuuntelemaan sitä.