Ihminen veganismin takana

En halua kutsua veganistiseen elämäntapaan siirtymistä heräämiseksi, koska sanan mielikuvat viittaavat niin vahvasti uskontoon, eikä veganismi ole uskonto. Ymmärrettyäni eläinteollisuuden laajemman merkityksen maailmalle ja eläimille, koin kuitenkin jollain tapaa näkeväni kaiken ympärilläni paljon selvemmin. Pystyin suhteuttamaan asioita suuremmalla mittakaavalla. Tuntui siltä kuin olisin selvittänyt pitkään varjellun salaisuuden. Itselleni tuo totuus korreloituu nimenomaan maitoteollisuuden maailmaan, koska ennen vegaaniksi alkamista olin ollut jo pitkään syömättä lihaa. Tänä aikana, kun olen ollut vegaani, olen puhunut ja kirjoittanut paljon. Koko ajan seison yhä varvemmin eläinoikeuksien ja veganismin takana. En ikinä ole tuntenut minkään asian olevan näin lähellä sydäntäni. Siksi veganistiseen elämäntapaan siirtymisen voisi elämässäni sanoa olevan yksi merkittävimmistä hetkistä. Eettinen veganismi antaa minulle voimaa, itsevarmuutta, rohkeutta ja hyvää mieltä. Koen tuon ajatusmaailman olleen aina osa minua, vaikka olen elänyt suuremmin osan elämästäni toteuttamatta sitä arjessani. Sen toteuttaminen on kuitenkin ollut voimaannuttavaa, koska toteutan sellaista elämäntapaa, jota pidän oikeana. Elääkseni minun ei tarvitse osallistua eläinten tappamiseen, ja voin hyvin, kun saan jakaa tietoa siitä muille. Tänä aikana, kun olen aktiivisesti puhunut aiheesta ja pitänyt blogia, on ollut hienoa tutustua uusiin ihmisiin. He ovat osoittautuneet niin kannustaviksi, empaattisiksi ja motivoiviksi, että en voi kuin nostaa heille hattua ja kiittää nöyrästi, samoin kuin perhettäni. Olen saanut palautetta kirjoituksistani, ja suurin osa on ollut positiivista, kysymyksiä ja kantaaottavaa keskustelua. Kaikki keskustelut ovat opettaneet minulle jotain sekä itsestäni että muista.

Veganistisella elämäntavalla ja aktiivisesti eläinoikeuksista puhumisella saattaa kuitenkin olla yllättävän laaja vaikutus ihmissuhteisiin. Kerron erittäin karrikoidun esimerkin, joka ei ole suoranaisesti minun eikä kenenkään tuntemani henkilön elämästä. Tilanne on seuraava: Olet siirtynyt vegaaniksi eettisistä syistä, olet puhunut ja välittänyt aiheesta paljon linkkejä sekä jakanut ajatuksiasi julkisesti. Ystäväsi tietävät elämäntapasi muutoksesta. Saavut ystäviesi syntymäpäiväjuhliin. Et ole nähnyt heitä hetkeen, joten olet innoissasi saadessasi kutsun. Päätät jo etukäteen, ettet puhu aatteestasi, ellei kukaan kysy mitään tai tuo asiaa erityisemmin esille. Et halua olla hyökkäävä. Kysyt, mitä kavereillesi kuuluu? Mitä he ovat tehneet aikana, jona ette ole tavanneet? Tässä tilanteessa näet ihmisissä jotain uutta. Itse katsot heitä, kuten aina ennenkin; hauskoina, kauniina ja valloittavina persoonina. Tunnelma ei vain ole enää yhtä kepeä. Tuntuu kuin otsallesi olisi lyöty vegehippi-leima. Jos kuulisit muiden ajatukset, ne voisivat mennä näin: "Ai niin, toikin on nyt sitten seonnut johonkin eläinoikeusjuttuihin. Voikohan sille enää normaaleista asioista puhua? Osaakohan se enää pitää hauskaa kaiken saarnaamisen keskellä? Onkohan sillä vielä huumorintajua, vai poraako se lehmien puolesta aamusta iltaa? Vihreetä luomiväriä sillä ainakin on, että kyllä se hippimäisempi on. Yrittääköhän se puhua mutkin noihin touhuihin?" Saatat saada vastauksen kysymykseesi, mutta keskustelu ei välttämättä jatku.

Parasta tuossa tilanteessa on toki selittää omat tunteensa avoimesti toisille. Puolin ja toisin. Eläinoikeudellisista syistä vegaaniksi ryhtyneeltä voi kysyä ihan suoraan, mitä hänen mielessään sekaruokailijoiden pöydässä pyörii, ja onko hänen ajatuksensa ihmisistä muuttuneet. Itse lupaan vastata jokaiseen asialliseen kysymykseen henkilökohtaisesti. Monet saattavat pelätä, että heidän käytöksensä tuomitaan, tai että heitä pidetään itsekkäinä lihansyöjinä. Tuomitseminen on vahva sana. Vaikka kyseenalaistaisi yleisiä valintoja yhteiskunnassa, kysyisi moraalisia kysymyksiä, kertoisi asioista, joita arvostaa, niin se ei tarkoita, että tuomitsee tai pilkkaa muita.

Itselle on päivän selvää, ettei veganismi ole muuttanut minun suoranaista käytöstäni ihmisiä kohtaan. Kuten olen jo aiemmissa blogikirjoituksissa todennut, on monta syytä kunnioittaa ja arvostaa ihmistä. Olemmehan ihmisten kanssa väistämättä erilaisissa suhteissa. Eri ympäristöissä meillä on erilainen rooli. Silti olemme ehyitä, yksiä persoonia, joilla on jokaisella oma temperamentti. Hyvät ystäväni ovat minulle aivan yhtä tärkeitä edelleen. Toki olen ystävystynyt huomattavasti paljon nopeammin toisten vegaaneiden kanssa, koska he jakavat monessa asiassa saman arvomaailman kanssani. Keskustelua heidän kanssaan on helppo ja mukava käydä. Sekasyöjienkään kanssa aihe ei ole poissuojettu keskusteluista. Täytyy vain olla ymmärtäväinen ja avoin. Oman kantansa sopii aina tuoda perustellusti esiin. On kuitenkin olemassa tietynlainen henkilökohtaisten asioiden kunnioitus, joka täytyy muistaa säilyttää. Voin ilmaista, miksi ajattelen näin, ja miksen pidä siitä, että ihmiset syövät lihaa. Voin postailla omalle seinälleni omaa ajatusmaailmaani tukevia kommentteja tai jakaa ilmoille kysymyksiä, mitä voisimme tehdä toisin. Myös turhautumistamme ja omia tunteitamme voimme mielestäni huoletta kertoa, ellei niissä suoranaisesti viitata kehenkään loukkaavasti. Mitään tarvetta nostaa tietyn henkilön ajatusmaailmaa pilkan kohteeksi ei ole. Huumorilla voimme toki pohtia, miten monesti stereotypiat vastaavat tai eivät vastaa todellisuutta. Jokaisen aikuisen tulee mielipiteidensä jakamisessa julkisesti tietää, koska raja huumorin ja loukkauksen välillä ylittyy.

Eettinen veganismi on tahtoa tehdä hyvää, eläimille, luonnolle ja meille kaikille. Ei se saa ketään muuttumaan huumorintajuttomaksi ystäviensä tuomitsijaksi, jolle ei voi enää puhua muusta aiheesta kuin veganismista. Omalla kohdallani voin sanoa, että ihmettelen monesti sekasyöjien ruokatottumuksia, mutten voisi kuvitellakaan loukkaavani heitä henkilökohtaisesti asian tiimoilta esim. ruokaillessamme tai puhuvani tietystä ihmisestä ivalliseen sävyyn. En arvosta tuttavieni ja läheistenienkään valintaa syödä lihaa, muttei se ole este ystävyydelle tai rakkaudelle. Jos siis olet sekasyöjä, joka ei missään mielessä arvosta sitä, että joku kertoo sinulle eläinten oloista, tehotuotannon ympäristöpäästöistä, vedenkulutuksesta tai lihan haitallisista vaikutuksista ihmiskehoon, käyttäydy edes asiallisesti. Kukaan hyvän asian puolesta puhuva henkilö, vaikka hän ei arvostaisi ruokailutottumuksiasi, ei ansaitse osakseen ilkeää käytöstä.