Tarpeeton kärsimys

Ajantasainen Eläinsuojelulaki, 2. luku:
"Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet."

Mahtava laki, jos se toteutuisi juuri noiden lauseiden mukaisesti. Eläimet ovat monille meistä ystäviä, joille emme halua tuottaa kärsimystä. Eläinten ja luonnon suojeleminen on valtavan tärkeä asia. Eläinsuojelulain, nimensä mukaisesti, tulisi taata eläinten oikeanlainen kohtelu maassamme. Haluan kuitenkin hieman tarkemmin pohtia lain toteutumista käytännössä ja sitä kautta havahduttaa näkemään sen mahdolliset ristiriidat. Kaiken kaikkiaan eläinsuojelulaki on ehdottoman hyvä asia, jota vähintäänkin tulee noudattaa. Voimme kuitenkin tehdä myös paljon enemmän eläinten hyvinvoinnille kuin vain sen, mitä laki määrää.

Ensiksi meidän tulisi miettiä, mitä merkitsee lain mainitsena tarpeeton kipu ja tuska. Itse koen tarpeelliseksi kivuksi vain ja ainoastaan toimenpiteet, joiden katsotaan edistävän eläimen hyvinvointia jatkossa. Tälläiset toimenpiteet täytyy kuitenkin toteuttaa mahdollisimman vähän kipua tuottavasti, aivan kuten ihmistenkin kanssa toimittaisiin. Kyseisen toimenpiteen toteuttajana tulee olla ammattilainen. Tälläiseksi sallittaviksi ja hetkellisiksi kivuksi voisi laskea esimerkiksi lemmikkieläinten rokotukset, kastroloinnin ja steriloinnin, hammaskiven poiston ym. eläinlääkärin suorittamat toimenpiteet eläimen terveyden parantamiseksi. Mikäli jatkuvaa kärsimystä ja kipua ei voida millään tavalla poistaa, tulee eläimelle antaa mahdollisimman kivuton eutanasia.

Nopeasti luettuna eläinsuojelulain 2. luku kuulostaa hyvinkin moraaliselta. Ottaen kuitenkin huomioon, mitä tuo laki sallii, näkee tekstin lähinnä hienoina sanoina, joiden todellinen merkitys ei sisälly toteutukseen. Laki määrittelee tarpeen lähinnä ihmisen kulttuurillisen tradition perusteella. Laki sallii eläimen teurastuksen, koska tämän uskotaan/halutaan olevan tarpeellista. Henkinen tuska, jota tuotantoeläimet vankeudessa kokevat, on ilmeisesti myös tarpeellista, jotta saisimme nauttia eläinperäisiä tuotteita. Tarve on siis laissa enemmänkin ihmisen näennäinen tarve, perinne tai uskomus tarpeeseen. Tosiasiahan on, että ihminen ei tarvitse eläinperäisiä tuotteita elääkseen. Jokainen vegaani voi todistaa tämän. Uskon myös monen toteavan, että heidän hyvinvointinsa, niin fyysisesti kuin henkisesti, on parantunut kasvipohjaisen ruokavalion myötä. Ihmisellä ei ole siis fysiologista tarvetta eläimestä saatavaan lihaan, maitoon tai kananmuniin. Eikö siis eläintuotanto ja teurastaminen ole tarpeettoman kivun ja tuskan tuottamista, koska meillä ei ole siihen tarvetta?

Silmään pistävä kohta on myös eläinten fysiologiset ja käyttäytymistarpeet. Harva meistä tietää tuotantoeläinten alkuperäisistä luonnon esi-isistä tarpeeksi määritelläkseen, mitkä ovat eläinten välttämättömät tarpeet. Nämä käyttäytymistarpeet säilyvät hyvin samanlaisia vuosisadasta toiseen, vaikka eläin elää vankeudessa. Käyttäytymistarpeiksi luokittelen sellaiset mahdollisuudet toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, ettei eläin sairastu ympäristöstään henkisesti tai fyysisesti. Sairastuminen ilmenee usein häiriökäyttäytymisenä niin lemmikki- kuin tuotantoeläimilläkin. Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta myöhemmin lisää, joten jätän tässä kohtaa ajatuksen todellisten käyttäytymistarpeiden toteutumisesta eläintuotanto-olosuhteissa mietintään.

Toisena suurena eläinsuojelulain ongelmana näen sen lajierottelun. Eläinsuojelulaki sallii lajisorron mitä suuremmissa määrin. Sehän suorastaan antaa sille ohjeet; sikapykälä vastaan koirapykälä. Emakkoa on laillista pitää liikkumisen estävässä poikimishäkissä, mutta koiran häkittäminen on rikos. Tälle käytännölle, joka perustuu lakiin, ei laki tai tutkimustiedot anna järjellä selitettävää vastausta. Tälläinen eläinlajien erottelu tuotantoeläimiin- ja lemmikkieläimiin koskeviin säädöksiin on spesismiä. Koira ja sika ovat kumpikin kipua tuntevia, ajattelevia, tunteikkaita ja kokevia eläimiä. Entäpä lemmikkieläin ja tuotantolehmä. Naudalta on laillista viedä vasikka pois heti synnytyksen jälkeen. Lemmikkieläimen vieroituksesta laki taas määrää seuraavasti: "Pentuja ja poikasia ei saa vieroittaa emostaan liian varhain. Vieroituksen on tapahduttava sekä pentujen tai poikasten että emon hyvinvoinnin kannalta edullisimpana ajankohtana. Vieroitukseen valmistauduttaessa emolla on tarvittaessa oltava mahdollisuus päästä omaan erilliseen tilaan, jonne pennut tai poikaset eivät pääse. -- Nartulle on annettava mahdollisuus synnyttää rauhalliseen, mukavaan paikkaan, joka on sille etukäteen tuttu tai johon sen on annettu tutustua riittävän varhain ennen synnytystä. Nartulle, joka valmistautuu synnytykseen tai jolla on imetettäviä pentuja, on annettava mahdollisuus olla rauhassa. Synnyttäneellä nartulla on tarvittaessa oltava mahdollisuus poistua vapaasti pentujensa luota. Siitokseen käytettävällä nartulla ei saa teettää pentuja liian usein." 

Jokainen lemmikinomistaja toivon mukaan tietää, että lemmikille saattaa muodostua pitkäaikaisia traumoja tai käyttäytymisongelmia, mikäli vieroitus on tapahtunut liian varhain. Miksei näitä muodostuisi myös vasikalle? Lehmä saattaa joutua synnyttämään muiden lehmien läsnäollessa, eikä mahdollisuutta omaan rauhaan ole. Täysin laillista, mutta miksi?

Lain tulisi olla oikeudenmukaisuuteen perustuva. Meidän tulisi vähintään ulottaa lemmikkieläimille hyvinvoinnin takaavat säädökset myös tuotantoeläimille. Mikä tällaisen lain toteutumisen estää? Raha ja kulutus. Sillä kulutuksella, mikä yhteiskunnassamme on tällä hetkellä normaalia, emme ikinä voi taata eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia tai lajisyrjinnän poistumista. 

Laissamme kielletään tarpeettoman tuskan tuottaminen eläimille, mutta tapamme silti joka vuosi miljoonia eläimiä ilman minkäänlaista fysiologista tarvetta. Miten todellinen tarve määritellään, jollei se ole eloonjäämistarve? Eikö laki silloin pistä taloudellisen hyödyn elämän arvon ja moraalisuuden edelle? Suojelemmeko eläimiä todelliselta kärsimykseltä tuottamalla niitä vankeudessa vain omien makumieltymyksiemme vuoksi? Rakennamme tehotuotannolla ongelmia, joita emme pysty hallitsemaan, vaan laiminlyöntejä tapahtuu jatkuvasti. Mielestäni suurin suojeluteko tuotantoeläimiä kohtaan olisi jättää heidät ja heidän tuottamat eritteet pois ruokavaliosta. Sitä kipua, jota eläimet teurastettaessa ja eläessään tuotantoeläiminä kokee, ei meillä ole tarvetta heille tuottaa.

"Jokaisellahan on oikeus syödä, mitä haluaa". Aivan. Lihan ostaminen tai syöminen ei ole rikos, ei myöskään sen tuottaminen, eikä sen roskiin heittäminen. Tappaminen (muiden eläinlajien) on laissamme sallittua, samoin kuin eläinruhojen syöminen. Voit varmasti jatkaa lihansyöntiä ja eläintuotteiden kulutustasi huoletta, laki ei tule siihen puuttumaan vielä meidän sukupolvemme aikana. Mutta kuten jo totesin, laki ei ole kaikilta osin oikeudenmukainen ja moraalinen. Vaikka et siis koskaan rikkoisi lakia, voit silti tehdä epäeettisiä valintoja, jolloin et hyödynnä kykyäsi ajatella moraalisesti. Meidän tulisi saada tuota moraalista ajattelua henkiin yhteiskunnassamme ja kyseenalaistaa meille syötettyja normeja uusimpien tutkimustietojen valossa. Olemme liikaa sidottuina ajatteluun, jossa laki määrittelee hyvinvoinnin. Jo eläinsuojelupykälän tarkastelu osoittaa, ettei laki pelkästään ole kaikilta osin pätevä perustelu tehdä valintoja. Eikö olisi parasta tehdä valintoja, jotka ovat laillisia, mutta myös eettisiä, ympäristöystävällisiä ja terveellisiä? Lakiin voimme yhteiskunnassamme vaikuttaa hyvin hitaasti, eikä yksittäisenä ihmisenä lakipykälien oikeudenmukaistaminen ole mahdollista. Sillä välin, kun odotamme eläinsuojelulain parantamista, voimme kuitenkin mennä kauppaan ja tehdä omia valintoja. Nämä valinnat voivat laillisuuden lisäksi olla omia arvojamme tukevia; sellaisia valintoja, joiden takana ei ole tarpeettoman kärsimyksen tuottamista.