"To Say Nothing, To Do Nothing, Stops Nothing" -Roni McCall

maanantai 22. lokakuuta 2012

Usko unelmiin - älä mainoksiin!

Pikkuhiljaa olen alkanut totaalisesti kypsyä markkinoinnin maailmaan. Lähinnä ravitsemuksen osalta. Markkinointi ei ole enää vaan hienojen mielikuvien luomista vaan väärää tietoa faktana tarjoavaa propagandaa. Kuluttajat eivät jaksa olla tarpeeksi kriittisiä, mikä on osaltaan ymmärrettävääkin. Onhan maailma itsessään välillä täynnä koettelemuksia, joista selviytyminen stressaa aivan tarpeeksi arkea. Halu uskoa hyvään ja totuudenmukaiseen markkinointiin on vahva. Pessimistisyys ja kriittisyys koetaan niin työ- kuin ihmissuhde-elämässä negatiivisena luonteenpiirteenä. Kukapa haluaisi työskennellä tai elää parisuhteessa henkilön kanssa, joka katselee maailmaa arvioiden myös yleisiä totuusväittämiä. Pitäisi olla optimistinen ja avoin. Nämä vastaparit eivät kuitenkaan mielestäni sulje toisiaan pois. Optimaalisinta olisi, jos pystyisimme olemaan avoimesti arvioivia, kriittisesti tarkastelevia ja puolueettomasti havainnoivia kansalaisia.

Alkufilosofoinnin jälkeen itse markkinnoitiin. Lopullisen blogikirjoituksen innoittajan näin televiosta pari viikkoa sitten: Valion maitomainoksen Heikki Paasosen rehdillä selostuksella. Tuosta mainoksesta vaan rehellisyys on valitettavan kaukana. (Mainoksen voi nähdä osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=mSHWSgNoM4E .)

Mainoksessa puhutaan eläinten kunnioittamisesta. En voinut olla katsomatta oikein sanakirjasta, miten kunnioitus määritellään. "Kunnioitus on arvossa pitämistä / arvostusta / arvon antoa." Yksinkertaisempikin tallaaja tajuaa, ettei yhteiskuntamme maidontuotanto kunnioita lehmiä. Se ei pidä lehmää missään muussa arvossa kuin maitokoneena tai lihapullana. Valion markkinointitiimi ei tosin taida ymmärtää sanan "kunnioitus"merkitystä. Kunnioitan vanhempiani suuresti, pidän heitä siis arvossa, enkä halua tuottaa heille mielipahaa. Siksi en riistä heidän omaisuuttaan tai esineellistä heitä. Sitä on kunnioitus! Kukaan maidontuottaja ei kunnioita lehmiä tuntevina ja omina yksilöinään. Minä kunnioitan kaikkia eläimiä, siksi en päätä heidän elämäänsä, vie heiltä lapsiaan, aiheuta heille kipua tai käytä heitä hyväkseni täyttääkseni turhia nautinnonantajia.

Seuraava mainoksen varsinainen vitsi oli lehmien nimet. Tarkoituksena on selvästi luoda tehotuotannosta vanhanaikainen kuva, jossa pientilojen mansikit ja mustikit laidunsivat kaikki kesät ja tulivat kutsuttaessa lypsylle. Todellisuus on taas kerran aivan toisenlainen. "Vuonna 2004 Suomessa oli 22 882 nautakarjatilaa, joista lypsykarjatiloja 18 107. Suuret, yli 50 lypsylehmän tilat ovat yleistymässä. Ylivoimaisesti suurin osa Suomen navetoista on parsinavettoja. Lyhytparsi on yleisin parsityyppi. Lyhytparressa suuremmat naudat joutuvat seisomaan takajalat koko ajan lantakourussa."* Nimien antaminen lehmälle, jolta viedään vapaus, ja joka kasvatetaan meidän kulinaristiset tarpeemme tyydyttämään, on mielestäni kuvottavaa tekopyhyyttä. Lehmästä ei tule navetassa onnellista, vaikka jokainen vasikka kastettaisiin erikseen. Uskon vasikan toivovan nimeämistä enemmän oman emonsa maitoa, turvaa ja huolenpitoa.

"Synnytyksen jälkeen emo saattaa nuolla vasikkaansa useita tunteja ja vielä seuraavana päivänäkin. Emo leimautuu vasikkaansa hyvin voimakkaasti: vain viiden minuutin nuolemisen jälkeen emo tunnistaa vasikkansa vielä 12 tunnin kuluttuakin, vaikka eläimet olisi erotettu toisistaan heti puhdistamisen jälkeen.Tehomaatiloilla lehmä saattaa joutua poikimaan parressa kytkettynä. Tällöin se ei pysty edes nuolemaan vasikkaansa. Parsinavetoissa ei ole lehmille välttämättä edes mitään erillistä poikimistilaa, vaan lehmä joutuu poikimaan lajitovereidensa läsnä ollessa. Äidinvaisto on jokaisella nisäkkäällä yksi voimakkaimmista vaistoista. Jokainen terve emo pitää jälkeläisistään huolta siihen saakka, kunnes poikaset pärjäävät omillaan. Parsinavetoissa lehmäemo ja vasikka erotetaan toisistaan yleensä heti syntymän jälkeen. Pihatoissa, joissa on poikimiskarsinat, eläimet saavat olla yhdessä vähintään yhden vuorokauden. Luomutiloilla vasikan annetaan olla emonsa seurassa ternimaitoajan, eli noin viisi päivää. "*

Miksi haluasin käsitellä juuri mainoksien luomia mielikuvia? Koska valitettavasti ihmisaivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet suodattamaan automaattisesti kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa. Valitettavasti kaikilla ei ole aikaa tutustua asioiden totuudenmukaisuuteen. Valitettavasti Suomessa on suuria yritysjättejä, jotka saavat meidät uskomaan itseään lähes poikkeuksetta. Lehmänmaitoa pidetään Suomessa terveystuotteena, joka se ei todellisuudessa ole. Tässä asiassa suurinta roolia näyttelee rahatalous. "Maito ja Terveys ry on pääosin meijerialan yritysten rahoittama järjestö. Sen esitteissä asiat esitetään kovin yksipuolisesti, toisinaan jopa selvästi vääristellen."**

"On harhaanjohtavaa markkinoida maitoa osteoporoosin ehkäisijänä tai parantajana. – Osteoporoosia esiintyy eniten länsimaissa, joissa maitotuotteiden käyttö, ja siten myös kalsiumin saanti on runsasta. Suomi on yksi näistä osteoporoosin huippumaista. Osteoporoosi on ennen kaikkea länsimaisiin elämäntapoihin liittyvä sairaus. Suurimmassa osassa tutkimuksissa maitotuotteiden käytön ja vahvan luuston välillä ei ole löytynyt mitään yhteyttä. Luuston terveys onkin monen tekijän summa. Näistä tärkeimpiä ovat liikunta ja D-vitamiinin saanti. Auringonvalo on D-vitamiinin pääasiallinen lähde, ja sen saanti jää yleensä niukaksi suomalaisilla, etenkin näin pimeänä vuodenaikana. Kalsium on vain yksi osa kokonaisuutta, eikä maito ole suinkaan sen ainoa lähde. Kasvikunnan tuotteista mm. kaaleissa, pähkinöissä, siemenissä ja soijassa on runsaasti kalsiumia. Esimerkiksi kaaleista kalsium imeytyy maidon kalsiumia paremmin. Uusissa tutkimuksissa kasvisten käytöllä on havaittu positiivinen vaikutus luustoon mm. nuorilla tytöillä"**

Kuluttajille kohdistuva markkinointi on siis tarkasti suunniteltu tähtäämään meidän unelmien mielikuvia ja terveytemme tarpeita. Se pyrkii antamaan meille puhtaan omantunnnon ja tunteen aidosta välittämisestä. Jos tiedostat tämän markkinoinnin tavoitteen, voit jo helpommin suhtautua väittämiin tutkien niiden totuutta. Kriittisyys tänä päivänä vastaa vanhaa sanontaa terveen järjen käytöstä. Viisauden ydin on asioiden tarkastelulla ja tutkimisella. Onneksi jokainen meistä voi itse tutkia totuuksia, mainoksethan antavat meille vain omaan etuunsa tähtäävän tiedotteen. Haluaisimme toki sokeasti uskoa tuohon, koska liika miettiminen on kuulemma raskasta. Kuitenkin, jos hahmotamme maailmassamme (myös Suomessa) tapahtuvan muutoksen tehdasmaisempaan ja tehokkaampaan ruoan tuottamiseen, olemme lähellä löytää uusia oivalluksia meidän, eläinten ja luonnon hyvinvoinnin parantamiseksi.

Lopuksi vielä: kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.



Lisää yleisten väitteiden kumoamisia löytyy täältä: http://www.vegaaniliitto.fi/esitteet/10mm.html .

*http://www.oikeuttaelaimille.net/www2/lang-fi/tietoa/tehotuotanto/lypsylehmaet
**http://www.vegaaniliitto.fi/Tiedotteet/tiedote280904.html



perjantai 5. lokakuuta 2012

Jokainen päivä on eläinten

Eilen 4.10. starttasi käyntiin eläinten päivästä alkava kokonainen eläinten viikko. Ajattelin näin aamutuimaan kirjoitella erityisesti lemmikkieläinten maailmasta. Vaikka eläinten viikon ei pitäisikään keskittyä vain lemmikkeihin. Hyvä tapa kunnioittaa tällä viikolla eläimiä olisi esimerkiksi syödä enemmän kasvipainoitteista ruokaa.

Takaisin aiheeseen lemmikit. Pienistä, suloisista lemmikeistä kiinnostutaan yleensä jo lapsuudessa. Varmasti lähes jokainen lapsi haaveilee jossakin vaiheessa omasta lemmikistä, pienestä tai isommasta. Itse olin pienenä rakastunut hamstereihin (olen toki vieläkin, mutten "omista" niitä enää). Monet lemmikit viettävät varmasti häkkioloissakin suhteellisen siedettävää elämää, jos liikuntaa häkin ulkopuolella on tarpeeksi ja ravinto on lajille oikeaa sekä riittävän monipuolista. Ajatuksena lemmikkieläin on kuitenkin vegaanisen ajattelun myötä alkanut mietityttämään. Ihmiset hankkivat lemmikkejä rikastuttaakseen arkeaan ja tarjoakseen lemmikille mukavan kodin. Valitettavasti jälkimmäinen ei aina toteudu. Meidän tulisi asettua täysin erilaisen eläimen asemaan ja pohtia lajille tyypillistä käyttäytymistä. Juuri tuon käyttäytymisen mahdollistaminen on avainasemassa pohtiessa, onko lemmikkimme onnellinen "vangittuna". Emme kuitenkaan voi antaa lemmikillemme vapautta, mitä jokainen elollinen kaipaa.

Näistä ajatuksista minulle tulee usein ristiriitainen olo. Jos olen vegaani, enkä käytä eläimiä hyödykseni, miten minulla on koira? Olenko tekopyhä? Olenko hankkinut koiran vain itsekkäistä syistä: tuomaan arkeeni vilpitöntä iloa? Ajattelenko hänen tunteitaan tarpeeksi? Luonko hänelle onnellisen elämän edellytykset?

Kyllä ja ei. En pysty tarjoamaan koiralleni sitä, mitä luonto ja koiralauma vapaudessa tarjoaisi. En ikinä voi korvata tuota kaikkea. Voin kuitenkin tehdä paljon muuta. Tarjoan mahdollisimman usein ulkoilmaa, laadukasta luomuruokaa, raikasta vettä, virikkeitä, mahdollisuuksia kaivaa, leikkiä, juosta sekä antaa luottamusta, turvaa ja rakkautta, paljon! Hankin pienen koiran, jotta ympäristö, missä hän elää olisi mahdollisimman laaja. En ole opettanut koiraani pidättämään hätäänsä pihalle, vaan hän voi tehdä tarpeensa kotiimme omaan vessapaikkaansa. (Mielestäni olisi hirveää kuvitella, että toinen olento määrää, koska voisin tehdä tarpeeni.) Lisäksi tiesin koiraa hankkiessani, ettei hän joudu olemaan paria tuntia kauempaa viikossa yksin kotona. Tämä lienee asia, josta moni koiranomistaja on eri mieltä. Vaikka koira nukkuisi suurimman osan työpäivästämme, on se silti laumaeläin. Laumaeläin ei viihdy yksin. Sen me varmasti jokainen koiranomistaja tiedämme tervehdyksestä, jonka saamme ovella palattuamme kotiin.

Lemmikeillä on yhteiskunnassamme merkittäviä positiivisia vaikutuksia. Lemmikkienpito lapsena on opettanut minulle paljon. En tiedä olisinko edes tässä tilanteessa, siis vegaani, jos minulla ei olisi ollut mahdollisuutta tutustua lähemmin muiden eläinten maailmaan. Lemmikkejä pitämällä voi oppia valtavasti, jos haluaa, ja on tarpeeksi avoin näkemään maailman toisen eläimen silmin. Monilla eläimillä on täysin erilainen maailma kuin meillä. Mikä olisi kiehtovampaa kuin oppia tuntemaan tuo maailma? Sopeutuvathan koiratkin elämäämme ja oppivat meistä jatkuvasti uutta. He tuntevat meidän tapamme ja ymmärtävät eleidemme lisäksi myös jonkin verran kieltämme. Kaiken tämän näkeminen, omaan lemmikkiin perusteellinen tutustuminen ja luottamuksen saaminen, auttavat ymmärtämään, miten valloittavista olennoista on kyse.

Lemmikkiemme ainutlaatuisuuden pitäisi mielestäni saada meidät ymmärtämään myös tuotantoeläinten ja turkiseläinten olojen kurjuus. Häkeissä ja navetoissa on lukuisia aivan yhtä ainutlaatuisia eläimiä kuin kotonamme asuvat rakkaat! Lemmikin yhteiskunnallinen merkittävyys onkin mielestäni sen tuoma ymmärrys toisia lajeja kohtaan. Jos rakastamme lemmikkiämme ehdoitta, on meidän helpompi ajatella empaattisesti myös tuotantoeläinten elämää.

Eläinten viikolla olisikin mahtavaa saada ihmiset näkemään oman lemmikin arvo. Avoimuutta ja suvaitsevaisuutta ei tulisi kohdistaa pelkästään ihmislajiin. Tässä yhteiskunnassa meidän kaikkien tulisi olla avoimempia muiden lajien maailmalle ja suvaitsevaisempia heitä kohtaan. Palataan takaisin lapsuuden tunteeseen nähdessämme pienen porsaan ja koiranpennun. Tunteemme ovat molempien kohdalla varmasti lähes samat; yhtä rakkaudentäytteiset ja aidot. Yhteiskunnan talous- ja tuotantojärjestelmä muuttaa ajanmittaan silmämme näkemään toisessa olennossa ruoan ja toisessa rakkautta. Yhteenvetona todettakoon, että tuon muutoksen myötä koemme elämämme yhden merkittävimmän menetyksen. Tiedon ja empatian avulla voimme nähdä taas oikean kuvan tilanteesta. Toivottavasti mahdollisimman moni lemmikki voisi antaa meille nämä apuvälineet.

Ihanaa eläinten viikkoa kaikille eläinten ystäville, ja muistakaa lemmikkejä harkitessa kodittomat eläimet! :)