Turkin alla on arvokas elämä

Vihdoin ajattelin tarttua ajankohtaiseen aiheeseen, joka samalla ahdistaa, suututtaa ja tekee surulliseksi. Kyse on tietysti turkistarhauksesta. Itse olen ottanut haasteekseni kerätä noin 40 allekirjoitusta kansalaisaloitteeseen turkistarhauksen kieltämiseksi Suomessa. Nimien keräämisten matka on yllättänyt monen monta kertaa; sekä positiivisesti että negatiivisesti.

Tällä kertaa olen itse ollut se sinisilmäinen suomalainen. Mielessäni olen pyöritellyt tuttaviani, jotka varmasti kirjoittavat nimensä aloitteeseen. Toisaalta olen taas mielessäni pohtinut, ketkä mahdollisesti eivät suostu nimeään paperiin laittamaan. Olen joutunut pahemman kerran pettymään, en yhdesti tai kahdesti vaan toistamiseen. Onneksi olen saanut puhtia nimien keruuseen läheisiltäni ja asiasta, jonka puolesta tätä pientä puuhaa teen.

Erityisen mielenkiintoista on jälleen kerran se, miten ihmiset jättävät eläinten kärsimyksen ja epäkunnioittavan kohtelun varjoon. Monille nousee ensimmäisenä huoli turkistarhaajien tulevaisuudesta. Ottaen huomioon sen, että he synnyttävät ammatissaan tuskaa kipua tunteville eläimille, tämä on mielestäni pienen pieni murhe. Suora lainaus tarhauskielto.fi sivuilta : "Turkisalan puolustajat vetoavat usein alan työllistävyyteen. Heidän mukaansa turkistarhauksen suora työllistävyys Suomessa on noin 4350 henkilöä. MTT:n selvityksen mukaan yksi turkistarha työllistää keskimäärin 0,7 henkilöä. Turkistarhaus on noin puolelle tarhaajista siis pelkkä sivuelinkeino. Tarhoja on maassamme tällä hetkellä noin 1000. Näyttäisi siis että työllisyysluvut ovat huomattavasti pienempiä kuin ala on antanut ymmärtää. Lisäksi merkittävä osa tarhaajista lähestyy eläkeikää." Jos turkistarhaajien tulevaisuus huolettaa, lisää informaatiota tilanteesta saa osoitteesta: http://www.tarhauskielto.fi/turkistarhaus/tyollisyys. Luettuaan ja sisäistettyään nämä argumentit ja faktat, ei mielestäni enää voi vedota ihmisten työllistämiseen kyseisellä alalla. Yhä useampi maa, jossa turkistarhaus on työllistänyt huomattavasti enemmän ihmisiä, ovat kieltäneet tähän naurettavan ja sadistisen elinkeinon.

Uusia kysymyksiä turkistarhakieltoa vastultavilta nousee kuitenkin pian ilmoille. Olen saanut kysymyksiä siitä, miten huonosti ketut voisivat elää muualla, kuin Suomessa. Jos Suomessa toteutettaisiin turkistarhauskieltolaki, siirtyisi turkistentuotanto "pahempiin" paikkoihin (esim. Kiinaan). Tosin turkiksien markkina-arvo luultavasti laskisi, kun Suomen hyvänä pidettyjä turkiksia ei enää saataisi markkinoille. Suomesta "hyviä" turkkeja saadaan, koska lämpötila on niin matala. Olen samaa mieltä, että turkistarhaus ei varmastikaan muissa maissa takaa eläimille hyviä oloja. Tosiasia on kuitenkin, ettei se takaa hyviä oloja eläimille Suomessakaan. Varmasti jokainen ihminen tietää, että tie onneen on itsensä ja omien halujensa toteuttaminen. Tämä pätee jokaiseen elävään olentoon maanpäällä. Jokaisella eläimellä pitäisi olla mahdollisuus toteuttaa lajille tyypillistä käyttäytymistä, muuten se ei nauti elämästään. Ei vaikka saisi vettä ja ruokaa. Tällä perusteella olen sitä mieltä, että turkistarhaus on ylipäätään täysin järjetön "elinkeino". Toisen lajin vapauden riisto tuottamalla tarpeetonta materiaa EI ole oikeutettua! Ei Kiinassa, eikä Suomessa!

Toisia oman nimen allekirjoittaminen voi yksinkertaisesti pelottaa: Olen jotain mieltä. Seison jonkun asia takana. Olen kirjoittanut allekirjoitukseni kansalaisaloitteeseen, entä jos... Olisi helpompaa vaan vetäytyä pois koko jutusta. En sano mitään. En ole mitään mieltä. Asia ei liikuta minua. - Ja niin paljastuu taas ihmisen yltiöpäinen itsekkyys maapalloa ja muita lajeja kohtaan. Meidän ei tarvitse kuin kirjoittaa oma nimi ja voimme saada aikaan jotain merkittävää. Voimme pelastaa eläimiä tuskalta, voimme olla kansalaisia, joiden ääni merkitsee, mikä meitä estää? En halua uskoa, että allekirjoittamatta jättäneet eivät voi huonosti katsoessaan kuvia turkistarhoilta. Kuvia, jotka ovat valitettavasti arkipäivää. Suurin osa kuvista mediassa EI ole liioiteltuja tai erityisen huonosti voivien eläinten tiloita, ne ovat lakisääteisten tilojen kuvia. Laki sallii tällä hetkellä kaiken tämän, eikö olisi aika olla vastuuntuntoinen ihminen ja olla tuota riistoa vastustava kansalainen.

Vaikkei elämämme ja omat pienet oravanpyörämme muuttuisi suuntaan tai toiseen kirjoitamme me sitten kansalaisaloitteen tai emme, miksi jättäisimme näin yksinkertaisen asian tekemättä? Voiko alle tuhannen ihmisen uudelleen työllistäminen olla niin vaikeaa, että ennemmin uhraamme vuosittain kolme miljoonaan eläintä heidän työnsä tähden? Kenenkä muun ammattia suojellaan tässä maassa, jossa irtisanomisia tapahtuu harva se päivä, yhtä paljon? Harva meistä ostaisi itselleen turkkia, miksi sitten tuemme sen tuotantoa? Rohkeutta allekirjoittamiseen!

Siniset silmät suojana

Välillä sitä toivoo olevansa yksi niistä sinisilmäisistä kansalaisista. Niistä, joiden mielestä Suomessa on kaikki hyvin, siis aivan kaikki. Sellainen, joka kuvittelee, että kaikista lemmikeistä, kotieläimistä ja ihmisistä pidetään hyvää huolta, koska asummehan hyvinvointivaltiossa. Valitettavasti en ole. Tässä tapauksessa silmäni ovat välillä liiankin tummat.

Kauppareissut ovat joskus vegaanille ahdistavia kokemuksia. Toivoisin voivani pysäyttää ihmiset ja vaihtaa heille ostoskärryt täyteen eläinystävällisen kuluttajan ruokaa. Toivoisin, ettei lihatarjouksia olisi. Toivoisin, ettei maitoa pidettäisi välttämättömänä terveystuotteena ihmiselle. Toivoisin, että lihatuotekojujen sijasta olisi välillä kasviskoju.

Toisinaan on vaikea ymmärtää, miten joitakin ihmisiä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, miten paljon eläimet yhteiskunnassamme kärsii. Ne, jotka edes hieman tuntevat eläimiä kohtaan empatiaa tai pitävät heitä yhtä lailla maan asukkaina ja oikeutettuina elämään kivuttomasti, haluavat suojella itseään olemalla sinisilmäisiä. He eivät katso totuutta, se pilaa kuulemma ruokahalun. Ja mikäli tiedemiesten varoitus pitää paikkansa, jossain vaiheessa ihmiset joutuvat kasvisruokavaliolle (Huom! Paino sanalla "varoitus", koska uutisoinnissa luki "Tiedemiehet varoittavat"). Tämä se vasta tulisi olemaan kansakunnan tuho, nimittäin päivittäinen kasvisruokavalio.  Tämä aika ei kuitenkaan monenkaan mielestä ole vielä käsillä, siksi on nautittava elämästä tässä ja nyt! Ei miettiä turhaan tulevaa vaan ottaa hyvästä ajastamme irti kaikki sen tarjoamat puolikypsät verta tirskuvast pihvit ja muut, mitä ihanimmat makunautinnot. (Hirveä sana "nautinto" yhdistettynä ruokaan, joka elävänä tuskin on pystynyt edes täyttämään luonnollisia tarpeitaan saatika nauttimaan elämästään).

Jotkut, jopa ajattelevat, että jonkun ihmisen on syötävä se liha, mitä tuotetaan, jottei eläimiä tapettaisi turhaan. Ja varsinkin, kun kehitysmaissa nähdään nälkää niin meidän on pröystäiltävä pihveillämme. Huhhuh.. Meidän hyvinvoivien valtioiden pihvilihahan kasvaa ruoasta, joka on poissa nälkäisten lasten vatsoista ympäri maata. Kuinka tyhmiä me kuluttajat osaamme näissä ajattelumalleissamme olla? Keksivätkö useimmat niitä, jotta voisivat säilyttää oman maailmansa ehjänä vai on tietämättömyys asioista tuolla tasolla?  Eihän ruokaa vaan tuoteta tiettyä määrää, vaan se pyritään tuottamaan kuluttajien valintojen mukaan suhteelliseksi ellei pulaa raaka-aineista ole. Jos ihmiset eivät söisi broileria nykyiseen tapaan, ei broilereita enää hetken päästä olisi yhtä paljon kokemassa kärsimyksen täyttämää elämää. Eikä vegaaninen elämäntapa ole nirsoilua tai makunautinnoista luopumista. Se vasta on täynnä niitä!

Kaikista eniten kuitenkin toivoisin, että me rohkeat ja sisukkaat suomalaiset riisuisimme nuo lasit päästämme, jotka saavat maailmamme näyttämään vaaleanpunaiselta, ja meidän silmämme sinisiltä. Suurin osa meistä rakastaa eläimiä niin paljon, että teurastus- ja tuotantovideot saavat meidät ahdistumaan. Olkaa ihmiset rohkeita, ajatelkaa ahdistuksenne yli! (Itse tiedän, miten vaikeaa se voi olla, koska edelleen koen suurta ahdistusta eläinten huonosta kohtelusta. En voisi kuitenkaan elää ahdistuksen kanssa, jos en tekisi jotakin sen poistamiseksi). Rohkaisen kohtaamaan totuuden ja näkemään mahdollisuuden paremmasta omalla panoksellanne.  Uudet eläinystävälliset valinnat voivat yllättää positiivisesti. Vaikka haluaisit nauttia elämästäsi täysillä, ja elää jokaisen hetken kerrallaan ottaen siitä kaiken irti, ei se tarkoita, etteikö voisi yrittää tehdä tulevaisuudesta vielä parempaa. Suurempi muutos syntyy pienistä! :)

Hippejä äidin oomme kaikki!

Ja nyt aloitan avautumiseni lempiaiheestani: myytit vegaaneista. Kellepä ei tulisi mieleen sanasta vegaani luonnonväreihin, luumunpunaiseen, vihreään ja sinapinkeltaiseen pukeutuva punatukkainen rastapää pitkähihnainen olkalaukku hartialla, ja olkalaukussa tietysti tuhottomasti aktivistipinssejä. Jep! Sehän se, selvä vegaanihippi kiikarissa! Oikein voi haistaa sen vihannesten sotkun sekä soijan ja papujen määrän, mitä tuohon hobittiin menee, eikö vain? Mielikuva on voimakas. En silti vegaanina mitenkään ymmärrä sen negatiivista latausta.

Ensinnäkin, monet tuon mielikuvan meille luovat ihmiset eivät ole vegaanista elämäntapaa noudattavia, koska käyttävät vaatteissaan villaa. Toiseksi, miksi tuo mielikuva on niin voimakkaasti luotaantyöntävä tai naurettava? Kuka oikeasti tuntee ilkeän rastapäisen vegaanin, joka kiusaa muita ihmisiä? Onko joku "ituhippi" joskus tullut huutelemaan faktoja marketissa, kun ostat makkaraa ja maitoa? Onko sanomalehdissä monesti jonkun toisen pahoinpidellyt henkilö ollut tuntomerkeiltään tuon antamani mielikuvan tapainen? Itselläni kaikkiin kysymyksiin tulee kielteinen vastaus.

Jotain epämiellyttävää nuo oudot porkkananpuputtajat ovat kuitenkin varmasti tehneet. Onhan muilla varaa nimitellä heitä, haukkua heidän toimintaansa, ruokaansa ja elämäntapaansa. Vegaanit ovat nimittäin tuoneet esille yhteiskuntamme ja koko maapallomme ongelmat. Eläinaktivistit ovat näyttäneet kansalaisille, mistä nykyinen ruokamme tulee, miten kuluttajia huijataan, ja miten ilman lihaa voi elää. Kun ihminen tietää tekevänsä väärin, muttei ole tarpeeksi rohkea tai halukas lopettaakseen toimintaansa, toiminta on ristiriitaista. Ihminen sietää erittäin huonosti omien tunteidensa ristiriidat ja hakee syyllisen tilanteeseen. Mikä olisikaan parempi kohde, kun henkilöt, jotka ovat kertoneet totuuden. Nuo "ilon pilaajat" ja ruokahetkiemme moralisoijat eivät konkreettisesti ole satuttaneet ketään. Vegaanit saavat muut ihmiset miettimään omaa syömistään ja eettisiä kysymyksiä. Tämä luo ahdistusta, mikäli ihminen kokee voimakasta empatiaa eläimiä kohtaan (itse en pidä luokittelusta, mutta ilmaisen tässä selkeyden vuoksi asian näin). Helpointa on unohtaa maailman ilkeydet. Niiden ajattelemiseen tai kasvisruoanvalmistukseenhan ei kenelläkään ole aikaa, kun jonkun katsos tarvitsee tehdä työt ja huolehtia omasta fyysisestä kunnosta erilaisilla liikuntaharrastuksilla. Vegaanithan eivät tee työtä, he vain keräilevät metsässä puolukoita ja saarnaavat muille. Hah.

Itselleni on useasti sanottu "eihän vegaanisella ruoalla elä". En silti voisi kuvitella lähestyväni lihaa syövää ihmistä yhtä itsevarmalla kommentilla. Harva lihaa syövä kansalainen oikeasti tietää, miten monipuolisesti vegaanit syövät, ja mistä he tarvitsemansa ravintoaineet saavat. Harva ihminen tietää edes, saavatko he itse kaikki tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet. Silti se on täysin normaalia, että vieraammallekin ihmiselle voi ruokapöydässä töksäyttää hänen valitsemastaan ateriasta. Luulisi edes aikuisilla ihmisillä olevan hieman vieraanvaraisuutta. Mikäli toisen ruokalautanen kiinnostaa (tietty hyvä juttu sekin!), voisi asiaa lähestyä kysymällä, "miten saat tarvitsemasi ravintoaineet" tai ihan yksinkertaisesti "mitä tuossa lautasellasi on". Kenenkään ei tulisi lähestyä asiaa eksperttinä, vaikka todellisuudessa aiheessa on täysin noviisi.

Mietin vielä alkuun laatimaani mielikuvaa ja tarkistin vaatekaappini. Kyllä! Siellä on kaikkia mahdollisia värejä. Lisäksi hain postista juuri paketin uusia vegaanisia meikkejä ja muuta kosmetiikkaa. Niimpä. Vegaani pinkissä paidassa, ripsarit ripsillä ja punat huulissa. Mihin niitä mielikuvia tarvitaan, kun kaikki olemme kuitenkin niin erilaisen samanlaisia? :)

Salliiko järki aiheuttaa kipua?

Kiireinen yhteiskunta koostuu kiireisistä ihmisistä. Mitä enemmän teet työtä, sitä arvostetumpi olet. Ajattelu, ongelmien tiedostaminen ja omien arkielämän valintojen tekeminen ei näinä päivinä ole verrattavissa varsinaisen työnteon määrään. Olen tiedostava kansalainen ja kuluttaja. Pyrin kohtelemaan luontoa, eläimiä ja lähimmäisiäni mahdollisimman hyvin. En kuitenkaan haaveile arvotetusta ammatista tai maailmanympärysmatkasta. En siis tällä perusteella ole tyypillinen, arvostettu ja kunnianhimoinen kansalainen. Tiedän silti omat arvoni ja pyrin elämään niitä noudattaen.

Huolestuttavaa on kuitenkin tämän kiireisen, kunnianhimoisen ja järkeä täynnä olevan yhteiskunnan erkaantuminen luonnosta. Ihminen on kuulunut luontoon ja on edelleen osa sitä. Monet uskovat, että järki erottaa ihmisen muista eläimistä. Järjellä rakensimme valtiot ja kaupungit. Kysymys kuuluukin, tällä järjelläkö me elämme onnellisesti? Miten edes määrittelemme ihmisen eläimistä erottavan järjen? Antaako tämä järkemme meille luvan hallita muita luontokappaleita?

Lehmät, siat, kanat, koirat, kissat ja muut ihmisille tärkeät ja tuntevat luontokappaleet ovat laskelmallisen maailmamme uhreja. Olen kuullut ihmisten puolustavan lihatuotantoa, turkistarhausta ja lemmikkien laiminlyöntejä sillä, että ihminen on ainut, joka pystyy siihen. Olemme näiden mielipiteiden mukaan viisaampia kuin muut eläimet, joten se antaa meille vallan kahlita ja hallita. Oma mielipiteeni on aivan toinen. Mielestäni järkevä ihminen on tiedostava kansalainen. Empaattinen henkilö, joka näkee maailmassa muitakin kuin ihmisiä, on mielestäni viisas. Usein nämä henkilöt uskaltavat katsoa myös teurastamoiden seinien läpi ja nähdä siellä vallitsevan tarpeettoman tuskan.

Ei ihmisten kasvavan järjen ja koulutustason tulisi antaa lupaa tuottaa muille eläimille tuskaa. Ei ihmisten kiireiden tulisi peitota kykyämme tehdä muutoksia arvomaailmassamme. Jos ihmisen aivokapasiteetti on tarpeeksi suuri rakentaakseen jatkuvasti uutta tekniikkaa, miten se voi olla samaan aikaa liian pieni kyetäkseen ajattelemaan eläinten kärsimystä? Mihin ihmisten empatia katoaa eläinten kohdalla? Eihän viisas ihminen aiheuta muille kipua, eihän?

(Kirjoitus julkaistiin Aamulehden lukijat-palstalle 12.8.2012)

Päätös ja aloitus

Blogin aloitus on hurjan vaikeeta. Olen luonut sivuni jo jokin aika sitten, mutten millään keksinyt, miten aloittaa ihan oman blogin kirjoitus. Aihe oli kuitenkin helppoa päättää: eettisyys, eläimet, luonto ja kasvisruoka.

Tietysti haluan kertoa ihan ensin, miten minusta tuli kasvissyöjä ja lopulta täysvegaani. Vuonna 2002 jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani (kanan olin jättänyt jo aiemmin nähdessäni kanojen teurastusvideon joskus alle 12 vuotiaana). Kasvissyönnin päätös oli helppo, kun kasvissyöntivillitys alkoi juuri tuohon aikaan meidän koulullamme. Olen myös ollut koko ikäni niin eläinrakas, että kasvissyöjä olisin voinut olla vaikka syntymästä lähtien, jos olisin tiennyt eläinten olosuhteista aiemmin.

Uskottelin monta vuotta itselleni, että maitoa ja munia voin huoletta syödä, samoin vapaana kasvanutta kalaa. Muniahan vaan tulee, eikä kanoja tapeta, samoin maitoa vaan tulee, eikä lehmiä tapeta..niin niin..noin varmasti moni ajattelee edelleen. Otin kuitenkin enemmän selvää asioista viime vuoden lopussa käytyäni eläintaitokoulutuksen Suomen eläinsuojeluyhdistyksen leirillä. Huomasin, miten voimakkaasti eläinten huono kohtelu vaikuttaa minuun. Ymmärsin, että minun elämäni "tarkoitus" on auttaa eläimiä kivuttomampaan ja kunniallisempaan elämään yhteisellä maapallollamme. En suostunut enää omiin uskotteluihini vaan halusin saada kaiken mahdollisen tiedon tehdastuotannosta, metsästyksestä ja kalastuksesta. Ja niinhän siinä kävi, karu totuus paljastui erittäin selkeästi jo muutaman luvun jälkeen. Luin ja hamstrasin lisää kirjallisuutta eläinten oikeuksista ja kasvisruokavaliosta vegaanina. Pian päätin, että minusta tulisi vegaani! Se oli jälleen helppo, mutta suuri päätös minulle, koska tiedän sen pitävän koko lopun elämäni. Enää en koske eläinperäisiin tuotteisiin, en ruokana enkä kemikaalina. Uudistin kaiken kosmetiikkani eläinkokeilla testaamattomiin tuotteisiin ja "tulin ulos vegaanikaapista" läheisimmilleni.

Päätöksen tehtyäni tuntui kuin kivi olisi tipahtanut sydämeltä. Nyt voisin olla tyytyväinen siihen, etten itse kuluttajana edistä eläinten hyväksikäyttöä. Haluaisin kuitenkin tehdä vielä paljon enemmän. Omassa perhepiirissäni uskon jo valinnoillani olleen vaikutusta suurempaan ihmisryhmään.  Jatkossa pyrin olemaan aktiivisemmin mukana eläinoikeustoiminnassa.

Helpottava tunne ei kuitenkaan ole pitkällinen, kun mietin, miten hitaasti asiat etenevät ja kuinka paljon eläimiä kuolee turhaan tuona aikana. Ihmisten välinpitämättömyys ja faktojen läpikatsominen aiheuttavat toisinaan turhautumista yhteiskuntaa kohtaan. Eläinten oikeuksia ei kuitenkaan paranneta kotona suremalla, vaan asioista puhumalla, tietoa hankkimalla ja sitä jakamalla.

Tämä  riittänee alkupuheenvuorosta. Kiitos ja kumarrus! Välittäkäämme eläimistä ja luonnosta, ne ansaitsevat kiitoksista ja kumarruksista suurimmat! :)