Aktivistin arvokas työ tehdään tunteella

Otsikko herättää varmasti tunteita kaikissa. Herää kysymyksiä, mikä luokitellaan arvokkaaksi, mikä ei. En halua määritellä arvokkaan työn rajoja. Mielestäni työ kuin työ on arvokasta tapauksessa, jossa se tehdään tunteella ja sen tekeminen ei vahingoita tuntevia olentoja. Siten opettajan tai siivojan työ on aivan yhtä merkityksellistä kuin eläinaktivistien voimakkaalla tunteen palolla tehty työ.

Yksi asia erottaa nämä työt olennaisesti toisistaan, taloudellinen hyöty. Vaikka työnteko olisi useimmiten antoisaa, tulee jokaiselle päiviä, jolloin työstä saatava palkka on suurin syy nousta lämpimästä vuoteesta kylmään ja pimeään aamuun. Eläinaktivisti tekee kaiken (aktivisti-)työnsä ilman materiaalista hyötyä. Hän seisoo ulkona keräten nimiä adresseihin, hän leipoo iltamyöhään pullia tulevaan ilmaismaistatukseen, hän kirjoittaa vapaa-ajallaan mielipiteitään lehtiin, hän kertoo ihmisille yhä uudestaan erilaisia näkökulmia, valaisee faktoja, argumentoi, selvittää näkemystään, antaa käytönnönvinkkejä ja ennenkaikkea kuuntelee.

Aktivisti joutuu toisinaan tekemänsä työnsä puolesta kyseenalaistetuksi, pilkatuksi ja loukatuksi. Silti taistelu eläinten oikeuksien puolesta saa hänet jatkamaan. Korvaus, jonka hän saa, on toive paremmasta tulevaisuudesta eläimille ja luonnolle.

Sen sijaan, että nuo aidot, välittävät ja tunteelliset ihmiset joutuisivat leimatuksi, tulisi jokaisen miettiä heidän rohkean työnsä todellinen päämäärä. Se ajaa meidän kaikkien, yhteiskunnan, eläinten, luonnon ja maapallon etuja. Myös siis Sinun!

Eläinaktivisteilla on taito nähdä kaiken materiaalisen ja rahan valloittaneen maailman taakse. He kokevat eläinten tuskan ja näkevät nykyisen lihantuotannon vaikutukset tulevaisuudessa. He yrittävät auttaa ihmisiä ymmärtämään kulutuksemme seuraukset ja jatkuvasti yhteiskunnassamme vallitsevan spesismin.

Voitaneen siis todeta, että eläinaktivistit tekevät työnsä puhtaasti rakkaudesta, meidän jokaisen hyväksi. Itse kirjoitan jokaisen tekstini tuosta rakkaudesta eläimiä ja luontoa kohtaan. Suurimpana pyyntönä, eläinten ja luonnon kunnioittamisen lisäksi, toivoisin ihmisiltä optimistista ja avointa suhtautumista aktivisteihin. Aikuisina ihmisinä tajuamme jättää taaksemme pilkat ja leimaamiset ja kiittää jokaista eläinten ja ympäristön puolestapuhujaa äärimmäisen raskaasta, mutta sitäkin arvokkaammasta työstä. Samalla jokainen voi omilla valinnoillaan ja kulutuksellaan antaa tukensa parempaan tulevaisuuteen.

Omasta puolestani siis myös, KIITOS ja nöyrin kumarrus kaikille eläinoikeusaktivisteille sekä eläinystävälliselle kuluttajalle! Jokaisella on mahdollisuus tehdä tätä työtä omalla tavallaan!


-Netta

Tehotuotannon ympäristöpäästöt jätetään huomiotta

Kävin 31.10. katsomassa Metsossa elokuvanäytöksen. Elokuvan nimi oli Vegucated. Se oli mielenkiintoinen ja havainnoiva dokumentti siitä, miksi yhä useampi ihminen valitsee kasvisruokavalion ja vegaanin elämäntavan omakseen. Tuon dokumentin katsominen pitäisi kuulua jokaisen sivistyneen kansalaisen elokuvakokemuksiin. Elokuva herätti monia kysymyksiä yhteiskunnastamme ja maailman suurimmasta ympäristöongelmasta.

Yhteiskunta ja poliitikot ovat viime vuosina heränneet kysymykseen maapallollamme tapahtuvasta muutoksesta. Luonto ja ilmasto kärsivät ihmisten kulutuksen seurauksena. Suurin osa etenkin vihertävistä poliitikoista koittaa saada kansalaisia käyttämään julkisia liikennevälineitä, liikkumaan pyörällä tai jalan. Harvassa ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka uskaltavat nostaa ruokalautasemme sisällön ympäristökeskusteluihin.

Suurimmat kasvihuonepäästöt syntyvät tehotuotannosta. Koko maailman mittakaavassa karjatalouden osuus kaasupäästöistä on noin 18%:n luokkaa. Se ylittää kaikkien maiden maanteiden kaasupäästöjen määrän. Tätä on vaikea uskoa, se on silti kiistaton totuus. Asian sisäistämisessä auttaa, jos ajattelemme matkaa, jonka lautasellamme lepäävä pihvi kulkee. Syömämme liha tarvitsee noin kuusinkertaisen määrän proteiinia tuottaakseen meille syötäväksi kelpaavaa proteiinia yhden kilon. Lisäksi tehotuotannon eläimet kuluttavat vettä, joka on maapallolla jo tällä hetkellä vähissä. Eikö ole itsekästä syödä lihaa, joka on kasvanut ruoalla, joka olisi mahdollisesti pelastanut ihmishenkiä eripuolilla maapalloa? Eläinten ruoan tuonti lisää kaasupäästöjä samoin eläinten kuljetus teurastamolle. Myös eläinten ulosteet ja virtsa sekä märehtimällä syntyvä kaasu kuormittavat ympäristöä.

Asia tuntuu niin yksinkertaiselta, että on vaikea ymmärtää, miksei kukaan yhteiskunnallinen vaikuttaja puhu asiasta kansalle. Eläinoikeusjärjestöt yrittävät ruohonjuuritasolta tiedottaa ihmisiä parhaansa mukaan. Ihmisten ennakkoluulot kuitenkin sumentavat totuuden. Eläinten kärsimyksen näkeminen ei vaikuta kaikkiin siten, että he ryhtyisivät syömään enemmän kasviksia. Osa ihmisistä ei muuta ruokatottumuksiaan, vaikka kasvissyönnin on todettu lisäävän elinvuosia. Jos eläinten ja oma hyvinvointi eivät ole tarpeeksi suuria vaikuttajia, miksei tehotuotannon aiheuttamaa ympäristöongelmaa nosteta esiin? Kansaan vaikuttaa tiedotus, joka tulee luotettavalta yhteiskunnan päättäjien tasolta. Eikö kansamme johtajat tiedä maapallon todellista ongelmaa, tehotuotantoa?

Herkuttelua vegaanin arjessa

Reseptit on netistä Googlaamalla löydetty, hieman sovellettu, koristelulla omanlaiseksi taiteiltu ja takuuvarmasti 100%:n vegaanisia, aina!  :)    

        

vegaaniset mokkapalat

vegaaninen porkkanakakku suklaa-vaniljakuorutteella

vegaaninen mustikkapiirakka soijakermavaahdolla

vegaaninen banaanisuklaakakku soijakermavaahdolla

vegaaninen appelsiinikuivakakku