Välillä sitä toivoo olevansa yksi niistä sinisilmäisistä kansalaisista. Niistä, joiden mielestä Suomessa on kaikki hyvin, siis aivan kaikki. Sellainen, joka kuvittelee, että kaikista lemmikeistä, kotieläimistä ja ihmisistä pidetään hyvää huolta, koska asummehan hyvinvointivaltiossa. Valitettavasti en ole. Tässä tapauksessa silmäni ovat välillä liiankin tummat.
Kauppareissut ovat joskus vegaanille ahdistavia kokemuksia. Toivoisin voivani pysäyttää ihmiset ja vaihtaa heille ostoskärryt täyteen eläinystävällisen kuluttajan ruokaa. Toivoisin, ettei lihatarjouksia olisi. Toivoisin, ettei maitoa pidettäisi välttämättömänä terveystuotteena ihmiselle. Toivoisin, että lihatuotekojujen sijasta olisi välillä kasviskoju.
Toisinaan on vaikea ymmärtää, miten joitakin ihmisiä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, miten paljon eläimet yhteiskunnassamme kärsii. Ne, jotka edes hieman tuntevat eläimiä kohtaan empatiaa tai pitävät heitä yhtä lailla maan asukkaina ja oikeutettuina elämään kivuttomasti, haluavat suojella itseään olemalla sinisilmäisiä. He eivät katso totuutta, se pilaa kuulemma ruokahalun. Ja mikäli tiedemiesten varoitus pitää paikkansa, jossain vaiheessa ihmiset joutuvat kasvisruokavaliolle (Huom! Paino sanalla "varoitus", koska uutisoinnissa luki "Tiedemiehet varoittavat"). Tämä se vasta tulisi olemaan kansakunnan tuho, nimittäin päivittäinen kasvisruokavalio. Tämä aika ei kuitenkaan monenkaan mielestä ole vielä käsillä, siksi on nautittava elämästä tässä ja nyt! Ei miettiä turhaan tulevaa vaan ottaa hyvästä ajastamme irti kaikki sen tarjoamat puolikypsät verta tirskuvast pihvit ja muut, mitä ihanimmat makunautinnot. (Hirveä sana "nautinto" yhdistettynä ruokaan, joka elävänä tuskin on pystynyt edes täyttämään luonnollisia tarpeitaan saatika nauttimaan elämästään).
Jotkut, jopa ajattelevat, että jonkun ihmisen on syötävä se liha, mitä tuotetaan, jottei eläimiä tapettaisi turhaan. Ja varsinkin, kun kehitysmaissa nähdään nälkää niin meidän on pröystäiltävä pihveillämme. Huhhuh.. Meidän hyvinvoivien valtioiden pihvilihahan kasvaa ruoasta, joka on poissa nälkäisten lasten vatsoista ympäri maata. Kuinka tyhmiä me kuluttajat osaamme näissä ajattelumalleissamme olla? Keksivätkö useimmat niitä, jotta voisivat säilyttää oman maailmansa ehjänä vai on tietämättömyys asioista tuolla tasolla? Eihän ruokaa vaan tuoteta tiettyä määrää, vaan se pyritään tuottamaan kuluttajien valintojen mukaan suhteelliseksi ellei pulaa raaka-aineista ole. Jos ihmiset eivät söisi broileria nykyiseen tapaan, ei broilereita enää hetken päästä olisi yhtä paljon kokemassa kärsimyksen täyttämää elämää. Eikä vegaaninen elämäntapa ole nirsoilua tai makunautinnoista luopumista. Se vasta on täynnä niitä!
Kaikista eniten kuitenkin toivoisin, että me rohkeat ja sisukkaat suomalaiset riisuisimme nuo lasit päästämme, jotka saavat maailmamme näyttämään vaaleanpunaiselta, ja meidän silmämme sinisiltä. Suurin osa meistä rakastaa eläimiä niin paljon, että teurastus- ja tuotantovideot saavat meidät ahdistumaan. Olkaa ihmiset rohkeita, ajatelkaa ahdistuksenne yli! (Itse tiedän, miten vaikeaa se voi olla, koska edelleen koen suurta ahdistusta eläinten huonosta kohtelusta. En voisi kuitenkaan elää ahdistuksen kanssa, jos en tekisi jotakin sen poistamiseksi). Rohkaisen kohtaamaan totuuden ja näkemään mahdollisuuden paremmasta omalla panoksellanne. Uudet eläinystävälliset valinnat voivat yllättää positiivisesti. Vaikka haluaisit nauttia elämästäsi täysillä, ja elää jokaisen hetken kerrallaan ottaen siitä kaiken irti, ei se tarkoita, etteikö voisi yrittää tehdä tulevaisuudesta vielä parempaa. Suurempi muutos syntyy pienistä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.