Syyllinen, mutta mihin?

Olen syyllinen. Olen syyllistynyt energian tuhlaamiseen turhaan syyttelyyn. Tosin en varmastikkaan ole ainoa. Se ei ole kuitenkaan pätevä puolustus. Asia harmittaa minua toisinaan. Olen ehkä antanut itsestäni sellaisen kuvan, joka ei ole ollut tarkoitukseni. Olen yrittänyt hakea eläinten huonoon asemaan yhteiskunnastamme syyllistä, jotta saisin eläinten puolesta tuntemani pahan olon kohdistettua johonkin konkreettiseen. Tässä mielessä olen ollut itsekäs. Haluan siis korostaa, etten syytä ketään tiettyä ihmisryhmää omalla elämäntavallani. En syytä tuottajia, jotka pitävät aidosti eläimistään huolta, enkä syytä ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä syödä lihan tilalta. Välillä olen kuitenkin kimpaantunut keskusteluissani eläinten oikeuksista, olen kritisoinut lihan syöntiä, kyseenalaistanut maataloutta, ihmetellyt teurastajan mielenterveyttä, tuhahdellut lihatiskin luona vierailevalle esittelijälle ja katsonut halveksuvasti turkis päällään kulkevia henkilöitä. Silti tiedostan, ettei tilanteeseen ole vain yhtä tai kahta syyllistä.

Tunteikkaana ihmisenä tiedän, että toisinaan rationaalinen ajattelu jää taka-alalle tuntiessani aiheen olevan erityisen tärkeä. Silloin postailen facebook-seinälleni kaikki eläinten hyvinvointiin liittyvät linkit ja veganismin hehkutusmainokset. Voin kuvitella mielessäni, kuinka ihmiset miettivät minun olevan totaalisesti sekaisin. "Onks tuolla ihmisellä elämää? Jokainen päivitys liittyy nautoihin tai sikoihin, ja niitä ilmestyy useita viikossa, joskus jopa päivässä!" "Hirveetä eläinoikeuspropagandaa, nyt syön tuplasti lihaa, kyllä sen verran ketuttaa tuollainen viherpiipertäjä!". Nämä mielessäni välillä pyörivät ajattelut saivat minut hetkeksi miettimään myös itse omaa tarkoitustani. Teenkö postailuillani enemmän hallaa kuin edistän eläinten hyvinvointia? Varmasti en voi mitään sanoa. Olen yrittänyt vähentää puheitani eläimistä facebookissa, koska kaikki ystäväni eivät ole lainkaan kiinnostuneita asiasta. Loin siksi tälle blogilleni sivuston Rakkaudesta Eläimiin ja Luontoon, jotta voisin laittaa osan ajatuksistani seinälle, jossa ihmiset ovat potentiaalisia ja halukkaita keskustelemaan ja kuulemaan kyseisistä asioista.

Sivustosta huolimatta en ole pystynyt täysin lopettamaan nettiaktivistin työtäni facebookissa. Siihen on yksi ainoa syy: en halua. Tein itselleni selväksi, että teen sitä, mitä olisin itse kaivannut vuosia sitten. Minua ei kiinnosta mielipiteet itsestäni, joiden perusteella olen asiaan hurahtanut eläinaktivisti, vailla ymmärrystä todellisesta maailmasta. Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan se, että saan mahdollisesti osan ihmisistä ajattelemaan, keskustelemaan ja muuttamaan käsitystään eläimistä. Minusta tässä maailmassa on oikeus näyttää myös asioiden toinen puoli, vaikka se olisi silmillenikin hyppivää ja vastenmielistä tietoa. Monelle tiedon etsimmän aloittaminen on vaikeaa tai yksinkertaisesti luullaan asioiden olevan kuin ennen vanhaan. Tunsin itse aluksi vegaanina, etten uskalla kysyä muille mahdollisesti päivänselviä asioita, ettei minua leimattaisi uusavuttomaksi. Siinä ujoudessa toivon nyt auttavani muita. Ilman kysymyksiä ei ole oikeita vastauksia. Kysymykset ovat avain keskusteluun.

Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelen monessa kuluttajassa. He tiedostavat, että joitakin ongelmia lihantuotannossa on, ja he haluaisivat valita eettisemmin. Tästä huolimatta, osa heistä kieltäytyy ottamasta asiasta selvää, vaikka tietoa olisi tarjolla tiiviissä paketissa (esimerkiksi tietokirjassa Syötäväksi Kasvatetut, Elina Lappalainen). Nämä ihmiset, jotka osaksi tuntevat piston sydämessään nähdessään kuvan teurastetusta eläimestä, sulkevat totuuden, uskottelevat itselleen tarvitsevansa lihaa sekä haluavat uskoa Suomessa kaiken olevan hyvin. Usein osa ihmisistä sortuu turhautuneisuudessaan tilanteen ongelmallisuuteen purkamaan itsesyytöset aktivisteihin. Aktivistit ovat heistä syypäitä, koska he tekevät "kautta aikojen" syödystä ruoasta ongelman. Ymmärrettävää sinänsä, koska itsekin sorrun samaan, kun touhuilen kirjoitusteni parissa. En syyttämään aktivisteja, mutta syyttämään toisella tapaa valitsevia ihmisiä. Yritän kuitenkin jättää nyt syyttämisen ja siirtyä aikuisemmalle asteelle aktivistielämässäni. En silti aio vaieta tästä aiheesta; en nyt, enkä toivon mukaan ikinä.

Tavallinen kuluttaja ei pysty syyllistä paikallistamalla vaikuttamaan. Tuotantorakenne on suurempi ongelma, johon omalta osaltamme vaikutamme vain kuluttamalla, kysymällä ja keskustelemalla. Edustajat ja virkamiehet tekevät suuremmat päätökset ja lait, joiden mukaan eläimiä yhteiskunnassamme on lupa kohdella. Meidän oikeutemme kansalaisina on kyseenalaistaa jo tehtyjä päätöksiä ja herättää keskustelua, joka voi leviät laajemmin myös kansanedustajien tasolle. Tästä hyvänä esimerkkinä ensimmäinen kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämisen puolesta. Olemme kaikki myös vapaita päättämään, mitä ostamme. Olemme vapaita vaihtamaan mielipidettämme. Olemme vapaita etsimään tietoa. Olemme vapaita valitsemaan. Eikö ole hienoa? Minusta ainakin on!

Kiireinenkö?

Sen verran olen jälleen kypsynyt lihansyönnin selityksiin, että oli pakko aloittaa päivä kirjoittamalla tuosta aiheesta. Olen jo aikaisemmin käynyt läpi tiedot proteiineista, joten niihin selityksiin en enää palaa.

Mielessäni pyörii monen ihmisen suusta kuultu lausahdus: "Olisin kasvissyöjä, mutta kun elämäni on niin kiireistä, etten ehdi ajatella asiaa. Eikä minulla ole aikaa valmistaa kasvisruokaa". Ensimmäinen argumenttini tuohon kiireisyyteen: jos elämäsi on niin kiireistä, ettet ehdi ajatella, mitä suuhusi pistät, mietipä elämäsi kulkua uudestaan. Tiedostan ongelman, että työt vievät tänä päivänä ihmisen arjesta huomattavan osan. Elämämme ei kuitenkaan rakennu ainoastaan työnteolle eikä työnteko yksin saa meitä voimaan hyvin. On myös tapauksia, jotka tekevät elämästään kiireisen huomaamattaan. Töiden jälkeen mennään esimerkiksi useita kertoja viikossa urheilemaan. Urheilu on ehdottomasti hyvä juttu, sitä en kiellä. On vain ristiriitaista, miten ihminen pitää itseään kunnossa urheilemalla, muttei ehdi ajatella ruokavaliotaan. Fyysinen ja psyykkinen terveys on monen tekijän summa. Jos kiireiset lenkkeilijät/salikuntoilijat/ym. uhraisivat yhden treenitunnin viikossa miettien ruokalistansa uusiksi tai valmistamalla itse ruokaa, olisi se monin verroin tuon urheillun tunnin arvoinen, ainakin terveysnäkökulmasta. Siihen voi mahdollisesti vielä positiivisena asiana lisätä esim. kotona lapsien ja lemmikkien kanssa vietetyn ajan merkityksen.

Toiseksi mietin, miten ihmeessä kasvisruoka on enemmän aikaa kuluttavaa. Itse olen toisinaan laiska ruoanlaittaja, mutta valmistan silti ruokani nopeammin kuin läheiset sekasyöjät. Esimerkiksi tänään. Torstai päivä ja aion perinteisesti kuluttaa viikon helpon ruoan eli kasvishernekeittotölkin. Aikaa sen valmistamiseen menee tasan yhtä kauan kuin lihallisen version. Oletetaan, että teet liharuoan ja kasvisruoan itse. Tulee vastaan lihan kypsennys. Eikö se juuri ole sitä inhottavaa, aikaa vievää, rasvan tirinää, roiskumista ja käryttämistä? Tässä ajassa kasvissyöjä laittaa kattilaan esim. sekavihannekset, soijarouheen ja makaronin. Kasvissyöjä voi vaikka vedellä leukoja tuon ajan kun lihansyöjä kääntelee pihvejään.

Uuden tiedon omaksuminen ei aina ole helppoa. Tietoa on kuitenkin äärettömän helposti ja nopeasti saatavilla. Selitys "en tiedä, mitä laittaa kasvisruoaksi" on melko hatara. "En osaa laittaa kasvisruokaa" on myös lähinnä huvittava ihmiseltä, joka käyttää älypuhelintaan vaivattomasti. Voin taata, ettei kukaan synny äärimmäisen taitavana kasviruokaguruna. Mutta voin myös luvata, että jokainen haluava oppii laittamaan maittavaa kasvisruokaa. Kiitos aikamme suurimmalle opettajalle, googlelle. Hakusanaksi esim. kasvisruoka ja sivuja löytyi yli 300 000. Eiköhän sieltä löydy helppoja, halpoja, vaikeita, tyyriitä, juhlallisia, arkisia ja nopeita reseptejä jokaiselle. Ja jos haluat löytää valmista kasvisruokaa niin vegaanituotteet.net on sivusto, jonne on lajiteltu täysin vegaaniset ruokavaihtoehdot. Kaupassakaan ei siis tarvitse olla tarkkana, kun kotona jo pystyy varmistamaan tuotteet, jotka sitten paikan päällä vain nappaa ostoskoriinsa.

Ruoka on tärkeä osa elämää ja valintamme sen suhteeen vaikuttavat paljon muuhunkin kuin omaan ruokapöytäämme. Monen meistä suurimmat haaveet ovat pysyä terveenä, elää puhtaassa ympäristössä ja auttaa muita. Kaikkien näiden toiveiden toteutumista voi edesauttaa valmistamalla useammin kasvisruokaa. Jos olet vedonnut kiireiseen elämääsi, mitäpä jos jättäisit tuon selityksen kokonaan ja tarttuisit tositoimiin?

Lihansyöjän haaste!

Muutaman viikko sitten heitin haasteen poikaystävälleni, joka on sekasyöjä. En edes ajatellut hänen tarttuvan siihen, mutta panoksien ollessa kohdillaan, sain ihmeitä aikaan. Haaste oli seuraavanlainen: "Syön kotona vain vegaanista ruokaa kahden seuraavan viikon ajan. Jos onnistun, haasteen asettaja ostaa minulle korin kaljaa."

Haaste oli kova! Tiedän sen. Siksi jo ensimmäisellä kauppareissulla tein myönnytyksen maidon suhteen. Ruokajuomana lehmänmaito sallittiin ja juustoakin sai paahtoleivän päälle ostaa. Eli haaste vaihtui lacto-vegetaristiseksi. Alusta lähtien oli myös selvää, että muualla kuin kotona, ei tarvitsisi noudattaa tarkkaa kasvissyöntiä. Toinen ongelmakohta tuli viikonlopuista. Ajankohtaan sattui riennot yöelämässä, joten kas kummaa, muutaman olusen jälkeen haaste sai mäkkärin kanapaloilta kyytiä.

Täytyy myöntää, että ensimmäisien päivien aikana ajattelin, että tämä oli tässä. Perutaan koko ajatus. Poikaystäväni on kuitenkin huono häviäjä, eikä kestänyt ajatusta menetetystä saaliista. Olin kyllä jo tehnyt selväksi, että haasteen alkuperäinen kori hupenisi muutamalla. Yhteistuumin mietittiin sitten seuraavalla kauppareissulla tarkemmin koko viikon ruokia.

Olin todella positiivisesti yllättynyt, miten helposti kaikki lihatiskit ohitettiin. Lopulta ostoskori näytti niin hyvältä, etten voinut itsekkään enää luovuttaa antamani haasteen suhteen. Ostoksiin eksyi tuoreita kasviksia ja hedelmiäkin, ja mikäs sen parasta. Henkilökohtaisesti nautin näistä kahdesta viikosta todella paljon. Sain touhuta paljon keittiössä, muunkin kuin oman ruokani tai leivonnaisten parissa. Lisäksi sain neuvoa ja opettaa, miten hän voisi joskus minullekin halutessaan tehdä ruoan valmiiksi. Tein pari päivää sitten haastattelua ja utelin, miltä viikot olivat vaikuttaneet. Kaikki oli kuulemma ollut "yllättävän helppoa". Uskon hänen myös helpottuneen esim. siitä, miten nopeasti soijasta saa tehtyä kastikkeen, eikä joudu tuhraamaan paistinpannun ja rasvan kanssa.

Nyt viikot ovat ohi. Haaste ei mennyt ihan alkuperäisissä kaavoissa, mutta yritys oli niin hyvä, ettei epäonnistumisestakaan voi puhua. Tarvitsee siis suunnata kauppaan.

Lopuksi täytyy vielä muistuttaa, ettei tarkoitukseni ollut alunperinkään saada poikaystävääni muuttumaan kasvissyöjäksi (vaikka se suuri unelmani onkin;) ). Annoin yksinkertaisen haasteen ja hän tarttui siihen. Ylimääräistä valistustyötä (mitä nyt en muutenkin kotona tekisi) en tuona aikana edes harrastanut. Tosin pari tosiasiaa oli selvitettävä, mukaan lukien, että kebab on lihaa eikä vain raajatonta ruskeaa "kebabeläinmöykkyä". Halusin kuitenkin hänen suhtautuvan mahdollisimman positiivisesti noihin kahteen viikkoon. Ja niin kävi. Uskon tämän näkyvän meidän keittiössä  myös tulevaisuudessa. Eli eikun heittelemään haasteita niille kaikista addiktoituneimmillekin lihankuluttajille, voitte yllättyä erittäin positiivisesti! Ja, mikäli itse käytät eläinperäistä ruokaa niin haasta itsesi. Palkinnonkin voit itse määrätä. :)


Alla on kuvakollaasi näiden kahden haasteviikon ruoista. Kaikki ei mahtunut mukaan, mutta suosikit on kutakuinkin tässä: