Alkufilosofoinnin jälkeen itse markkinnoitiin. Lopullisen blogikirjoituksen innoittajan näin televiosta pari viikkoa sitten: Valion maitomainoksen Heikki Paasosen rehdillä selostuksella. Tuosta mainoksesta vaan rehellisyys on valitettavan kaukana. (Mainoksen voi nähdä osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=mSHWSgNoM4E .)
Mainoksessa puhutaan eläinten kunnioittamisesta. En voinut olla katsomatta oikein sanakirjasta, miten kunnioitus määritellään. "Kunnioitus on arvossa pitämistä / arvostusta / arvon antoa." Yksinkertaisempikin tallaaja tajuaa, ettei yhteiskuntamme maidontuotanto kunnioita lehmiä. Se ei pidä lehmää missään muussa arvossa kuin maitokoneena tai lihapullana. Valion markkinointitiimi ei tosin taida ymmärtää sanan "kunnioitus"merkitystä. Kunnioitan vanhempiani suuresti, pidän heitä siis arvossa, enkä halua tuottaa heille mielipahaa. Siksi en riistä heidän omaisuuttaan tai esineellistä heitä. Sitä on kunnioitus! Kukaan maidontuottaja ei kunnioita lehmiä tuntevina ja omina yksilöinään. Minä kunnioitan kaikkia eläimiä, siksi en päätä heidän elämäänsä, vie heiltä lapsiaan, aiheuta heille kipua tai käytä heitä hyväkseni täyttääkseni turhia nautinnonantajia.
Seuraava mainoksen varsinainen vitsi oli lehmien nimet. Tarkoituksena on selvästi luoda tehotuotannosta vanhanaikainen kuva, jossa pientilojen mansikit ja mustikit laidunsivat kaikki kesät ja tulivat kutsuttaessa lypsylle. Todellisuus on taas kerran aivan toisenlainen. "Vuonna 2004 Suomessa oli 22 882 nautakarjatilaa, joista lypsykarjatiloja 18 107. Suuret, yli 50 lypsylehmän tilat ovat yleistymässä. Ylivoimaisesti suurin osa Suomen navetoista on parsinavettoja. Lyhytparsi on yleisin parsityyppi. Lyhytparressa suuremmat naudat joutuvat seisomaan takajalat koko ajan lantakourussa."* Nimien antaminen lehmälle, jolta viedään vapaus, ja joka kasvatetaan meidän kulinaristiset tarpeemme tyydyttämään, on mielestäni kuvottavaa tekopyhyyttä. Lehmästä ei tule navetassa onnellista, vaikka jokainen vasikka kastettaisiin erikseen. Uskon vasikan toivovan nimeämistä enemmän oman emonsa maitoa, turvaa ja huolenpitoa.
"Synnytyksen jälkeen emo saattaa nuolla vasikkaansa useita tunteja ja vielä seuraavana päivänäkin. Emo leimautuu vasikkaansa hyvin voimakkaasti: vain viiden minuutin nuolemisen jälkeen emo tunnistaa vasikkansa vielä 12 tunnin kuluttuakin, vaikka eläimet olisi erotettu toisistaan heti puhdistamisen jälkeen.Tehomaatiloilla lehmä saattaa joutua poikimaan parressa kytkettynä. Tällöin se ei pysty edes nuolemaan vasikkaansa. Parsinavetoissa ei ole lehmille välttämättä edes mitään erillistä poikimistilaa, vaan lehmä joutuu poikimaan lajitovereidensa läsnä ollessa. Äidinvaisto on jokaisella nisäkkäällä yksi voimakkaimmista vaistoista. Jokainen terve emo pitää jälkeläisistään huolta siihen saakka, kunnes poikaset pärjäävät omillaan. Parsinavetoissa lehmäemo ja vasikka erotetaan toisistaan yleensä heti syntymän jälkeen. Pihatoissa, joissa on poikimiskarsinat, eläimet saavat olla yhdessä vähintään yhden vuorokauden. Luomutiloilla vasikan annetaan olla emonsa seurassa ternimaitoajan, eli noin viisi päivää. "*
Miksi haluasin käsitellä juuri mainoksien luomia mielikuvia? Koska valitettavasti ihmisaivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet suodattamaan automaattisesti kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa. Valitettavasti kaikilla ei ole aikaa tutustua asioiden totuudenmukaisuuteen. Valitettavasti Suomessa on suuria yritysjättejä, jotka saavat meidät uskomaan itseään lähes poikkeuksetta. Lehmänmaitoa pidetään Suomessa terveystuotteena, joka se ei todellisuudessa ole. Tässä asiassa suurinta roolia näyttelee rahatalous. "Maito ja Terveys ry on pääosin meijerialan yritysten rahoittama järjestö. Sen esitteissä asiat esitetään kovin yksipuolisesti, toisinaan jopa selvästi vääristellen."**
"On harhaanjohtavaa markkinoida maitoa osteoporoosin ehkäisijänä tai parantajana. – Osteoporoosia esiintyy eniten länsimaissa, joissa maitotuotteiden käyttö, ja siten myös kalsiumin saanti on runsasta. Suomi on yksi näistä osteoporoosin huippumaista. Osteoporoosi on ennen kaikkea länsimaisiin elämäntapoihin liittyvä sairaus. Suurimmassa osassa tutkimuksissa maitotuotteiden käytön ja vahvan luuston välillä ei ole löytynyt mitään yhteyttä. Luuston terveys onkin monen tekijän summa. Näistä tärkeimpiä ovat liikunta ja D-vitamiinin saanti. Auringonvalo on D-vitamiinin pääasiallinen lähde, ja sen saanti jää yleensä niukaksi suomalaisilla, etenkin näin pimeänä vuodenaikana. Kalsium on vain yksi osa kokonaisuutta, eikä maito ole suinkaan sen ainoa lähde. Kasvikunnan tuotteista mm. kaaleissa, pähkinöissä, siemenissä ja soijassa on runsaasti kalsiumia. Esimerkiksi kaaleista kalsium imeytyy maidon kalsiumia paremmin. Uusissa tutkimuksissa kasvisten käytöllä on havaittu positiivinen vaikutus luustoon mm. nuorilla tytöillä"**
Kuluttajille kohdistuva markkinointi on siis tarkasti suunniteltu tähtäämään meidän unelmien mielikuvia ja terveytemme tarpeita. Se pyrkii antamaan meille puhtaan omantunnnon ja tunteen aidosta välittämisestä. Jos tiedostat tämän markkinoinnin tavoitteen, voit jo helpommin suhtautua väittämiin tutkien niiden totuutta. Kriittisyys tänä päivänä vastaa vanhaa sanontaa terveen järjen käytöstä. Viisauden ydin on asioiden tarkastelulla ja tutkimisella. Onneksi jokainen meistä voi itse tutkia totuuksia, mainoksethan antavat meille vain omaan etuunsa tähtäävän tiedotteen. Haluaisimme toki sokeasti uskoa tuohon, koska liika miettiminen on kuulemma raskasta. Kuitenkin, jos hahmotamme maailmassamme (myös Suomessa) tapahtuvan muutoksen tehdasmaisempaan ja tehokkaampaan ruoan tuottamiseen, olemme lähellä löytää uusia oivalluksia meidän, eläinten ja luonnon hyvinvoinnin parantamiseksi.
Lopuksi vielä: kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
*http://www.oikeuttaelaimille.net/www2/lang-fi/tietoa/tehotuotanto/lypsylehmaet
**http://www.vegaaniliitto.fi/Tiedotteet/tiedote280904.html