Eilen 4.10. starttasi käyntiin eläinten päivästä alkava kokonainen eläinten viikko. Ajattelin näin aamutuimaan kirjoitella erityisesti lemmikkieläinten maailmasta. Vaikka eläinten viikon ei pitäisikään keskittyä vain lemmikkeihin. Hyvä tapa kunnioittaa tällä viikolla eläimiä olisi esimerkiksi syödä enemmän kasvipainoitteista ruokaa.
Takaisin aiheeseen lemmikit. Pienistä, suloisista lemmikeistä kiinnostutaan yleensä jo lapsuudessa. Varmasti lähes jokainen lapsi haaveilee jossakin vaiheessa omasta lemmikistä, pienestä tai isommasta. Itse olin pienenä rakastunut hamstereihin (olen toki vieläkin, mutten "omista" niitä enää). Monet lemmikit viettävät varmasti häkkioloissakin suhteellisen siedettävää elämää, jos liikuntaa häkin ulkopuolella on tarpeeksi ja ravinto on lajille oikeaa sekä riittävän monipuolista. Ajatuksena lemmikkieläin on kuitenkin vegaanisen ajattelun myötä alkanut mietityttämään. Ihmiset hankkivat lemmikkejä rikastuttaakseen arkeaan ja tarjoakseen lemmikille mukavan kodin. Valitettavasti jälkimmäinen ei aina toteudu. Meidän tulisi asettua täysin erilaisen eläimen asemaan ja pohtia lajille tyypillistä käyttäytymistä. Juuri tuon käyttäytymisen mahdollistaminen on avainasemassa pohtiessa, onko lemmikkimme onnellinen "vangittuna". Emme kuitenkaan voi antaa lemmikillemme vapautta, mitä jokainen elollinen kaipaa.
Näistä ajatuksista minulle tulee usein ristiriitainen olo. Jos olen vegaani, enkä käytä eläimiä hyödykseni, miten minulla on koira? Olenko tekopyhä? Olenko hankkinut koiran vain itsekkäistä syistä: tuomaan arkeeni vilpitöntä iloa? Ajattelenko hänen tunteitaan tarpeeksi? Luonko hänelle onnellisen elämän edellytykset?
Kyllä ja ei. En pysty tarjoamaan koiralleni sitä, mitä luonto ja koiralauma vapaudessa tarjoaisi. En ikinä voi korvata tuota kaikkea. Voin kuitenkin tehdä paljon muuta. Tarjoan mahdollisimman usein ulkoilmaa, laadukasta luomuruokaa, raikasta vettä, virikkeitä, mahdollisuuksia kaivaa, leikkiä, juosta sekä antaa luottamusta, turvaa ja rakkautta, paljon! Hankin pienen koiran, jotta ympäristö, missä hän elää olisi mahdollisimman laaja. En ole opettanut koiraani pidättämään hätäänsä pihalle, vaan hän voi tehdä tarpeensa kotiimme omaan vessapaikkaansa. (Mielestäni olisi hirveää kuvitella, että toinen olento määrää, koska voisin tehdä tarpeeni.) Lisäksi tiesin koiraa hankkiessani, ettei hän joudu olemaan paria tuntia kauempaa viikossa yksin kotona. Tämä lienee asia, josta moni koiranomistaja on eri mieltä. Vaikka koira nukkuisi suurimman osan työpäivästämme, on se silti laumaeläin. Laumaeläin ei viihdy yksin. Sen me varmasti jokainen koiranomistaja tiedämme tervehdyksestä, jonka saamme ovella palattuamme kotiin.
Lemmikeillä on yhteiskunnassamme merkittäviä positiivisia vaikutuksia. Lemmikkienpito lapsena on opettanut minulle paljon. En tiedä olisinko edes tässä tilanteessa, siis vegaani, jos minulla ei olisi ollut mahdollisuutta tutustua lähemmin muiden eläinten maailmaan. Lemmikkejä pitämällä voi oppia valtavasti, jos haluaa, ja on tarpeeksi avoin näkemään maailman toisen eläimen silmin. Monilla eläimillä on täysin erilainen maailma kuin meillä. Mikä olisi kiehtovampaa kuin oppia tuntemaan tuo maailma? Sopeutuvathan koiratkin elämäämme ja oppivat meistä jatkuvasti uutta. He tuntevat meidän tapamme ja ymmärtävät eleidemme lisäksi myös jonkin verran kieltämme. Kaiken tämän näkeminen, omaan lemmikkiin perusteellinen tutustuminen ja luottamuksen saaminen, auttavat ymmärtämään, miten valloittavista olennoista on kyse.
Lemmikkiemme ainutlaatuisuuden pitäisi mielestäni saada meidät ymmärtämään myös tuotantoeläinten ja turkiseläinten olojen kurjuus. Häkeissä ja navetoissa on lukuisia aivan yhtä ainutlaatuisia eläimiä kuin kotonamme asuvat rakkaat! Lemmikin yhteiskunnallinen merkittävyys onkin mielestäni sen tuoma ymmärrys toisia lajeja kohtaan. Jos rakastamme lemmikkiämme ehdoitta, on meidän helpompi ajatella empaattisesti myös tuotantoeläinten elämää.
Eläinten viikolla olisikin mahtavaa saada ihmiset näkemään oman lemmikin arvo. Avoimuutta ja suvaitsevaisuutta ei tulisi kohdistaa pelkästään ihmislajiin. Tässä yhteiskunnassa meidän kaikkien tulisi olla avoimempia muiden lajien maailmalle ja suvaitsevaisempia heitä kohtaan. Palataan takaisin lapsuuden tunteeseen nähdessämme pienen porsaan ja koiranpennun. Tunteemme ovat molempien kohdalla varmasti lähes samat; yhtä rakkaudentäytteiset ja aidot. Yhteiskunnan talous- ja tuotantojärjestelmä muuttaa ajanmittaan silmämme näkemään toisessa olennossa ruoan ja toisessa rakkautta. Yhteenvetona todettakoon, että tuon muutoksen myötä koemme elämämme yhden merkittävimmän menetyksen. Tiedon ja empatian avulla voimme nähdä taas oikean kuvan tilanteesta. Toivottavasti mahdollisimman moni lemmikki voisi antaa meille nämä apuvälineet.
Ihanaa eläinten viikkoa kaikille eläinten ystäville, ja muistakaa lemmikkejä harkitessa kodittomat eläimet! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.