Mustavalkeaa heppaa

Hevosenlihaskandaali. Muuta ei varmasti tarvitse sanoa, kaikki tiedämme, mistä on kyse. Hevosenlihaa oli eksynyt, tietysti täysin vahingossa, naudanlihan sekaan. Tästä ei ollut mainintaa tuoteselosteessa. Osalle kohu oli järkytys siksi, koska kyseessä oli juuri hevosenlihaa. Toiset kuittasivat koko hössötyksen todeten, että hevonen on parempaa. Asia oli mielestäni merkittävä vuoto, joka meille kuluttajille taas lihateollisuudesta paljastui. Mistä siis mielestäni tässä kohussa on todella kyse?

Kuluttajat eivät voi luottaa tuoteselosteisiin. Osa yritysten johtajistakaan ei tiedä, miten se heppa sinne kebabbiin joutui. Epäilen, ettei omasta tahdostaan ainakaan. Olemmehan toki inhimillisiä, ja erehdyksiä tapahtuu, joten voimme puolustautua sanoen, että tapahtui pieni, hevosenkokoinen, virhe. Silti virheeseen johtaneet syyt tulisi juurta jaksaen selvittää. Älykkyyttähän on nimenomaan oppia virheistään. Miten lihateollisuus otti tästä opikseen? Vaikka kuluttajat eivät tuota virhettä tehneet, myös me voimme oppia tapahtuneesta. Voimme oppia jälleen kultaisen kyseenalaistamisen ja avoimen tiedon merkityksistä. Tarkemmat pakkausmerkinnät olisi ehdottoman hyvä juttu. Se helpottaisi kuluttajien valintoja ruokakaupassa. Jos kuitenkin jo nyt tuoteselosteessa tulisi mainita jokainen ainesosa, mutta niin ei tapahdu, miten tarkempien tuoteselosteiden laatiminen vähentää tuotantoketjussa tapahtuvia virheitä? Voimmeko silloinkaan luottaa pakkauksen merkintöihin?

Kohun myötä mieleeni tuli muutamia seikkoja eettisiin vegaaneihin kohdistuvan kritiikin hataruudesta. Eläinoikeusaktivisteja syytetään usein mustavalkoisesta ajattelusta. Sanotaan, että luulemme veganismin olevan ratkaisu kaikkiin ongelmiin, tai että liioittelemme eläintuotannon vaikutuksia, jättäen jotakin kertomatta. Tätä kritiikkiä en allekirjoita. On mielenkiintoista pohtia, millainen se kuuluisa mustavalkoinen maailmankuva on. Miten minun oletetaan näkevän? Onko siinä vegaaninen elämä puhtaan valkeaa ja lihaa syövän elämä pohjaton musta aukko? Mitä värejä me vegaanit tarkalleen ottaen emme näe? Miten se, että puhuu kaikkia koskettavista ongelmista, joihin voimme jokainen omalta osaltamme vaikuttaa, on mustavalkoista? Huvittavaa sinällään koko kritiikki, koska suurin osa vegaaneista on ollut sekasyöjä elämänsä jossakin vaiheessa. Sokaistummeko siis tajutessamme, ettei eläintuotanto kohtele eläimiä ruusuisesti? Minä ainakin näen tarkemmin ja värikkäämmin kuin ikinä aikaisemmin. En katsele maailmaa mustavalkoisesti, en usko veganismin ratkaisevan kaikkia ongelmia maailmassa, enkä ole ikinä niin kuullut kenenkään väittävän. Me kerromme, mihin voimme vaikuttaa valinnoillamme konkreettisesti ja helposti.

Asioita, joihin haarukkamme vaikuttaa, on vain niin paljon, että toisille tuon kertominen saattaa olla järkytys. Tuossa järkytyksen tilassa on helppo kuitata asiaseikat toteamalla, ettei sillä kaikkeen kuitenkaan pystytä vaikuttamaan. Kerron vielä, jottei unohtuisi: lihatuotanto on suurin yksittäinen kasvihuonepäästöjen tuottaja, karjamme rehut aiheuttavat ylimääräistä sademetsien hakkuuta ja halvan rehun takia, eivät todelliset työntekijät saa käteensä edes leipää. Eläintuotannossa kehittyy jatkuvasti uusia antibiooteille vastustuskysyisiä bakteerikantoja, joiden todellista uhkaa voimme vain pelolla odottaa. Lihatuotannossa kuolee tuhansia eläimiä ennenaikaisesti, heidän lihaansa emme pysty edes hyödyntämään. Lisäksi kymmeniä miljoonia tuntevia olentoja uhraa elämänsä turhaan ainoastaan meidän makunautinnoille. Kuulostaa hurjalta listalta, ja sitä se myös on. Mitään näistä lihatuotannon vaikutuksista ei tulisi vähätellä, ikinä. Vegaanina en osallistu tuohon tappamiseen ja lihateollisuuden aiheuttamaan luonnon saastuttamiseen. Se, että ymmärtää lihateollisuuden vaikutukset kokonaisvaltaisesti maapallollamme, ei ole mustavalkoista ajattelua. Se, ettei halua tietää, jopa kieltää nämä asiat, on äärimmäisen mustavalkoista elämää. Itse katsoin 14 vuotta mustavalkoista elokuvaa tiedon puutteen vuoksi. Jaettu tieto ja avoimuus ruokateollisuutta kohtaan antoi minulle mahdollisuuden nähdä värejä. Myöhemmin värien kirjo on vain kasvanut, kun maitoteollisuuden yhteys lihatuotantoon selvisi minulle. 

"Me paisuttelemme asioita. Kerromme vain ikäviä tarinoita possujen elämästä." Ei, näinkään emme tee. Kerromme ikäviä asioita, jottei maailma olisi mustavalkoinen ja, että myös sekasyöjät näkisivät eläintuotannon moninaiset haitat. Vangitun ja sairaaksi jalostetun eläimen elämä ei ole niityllä laulamista. Minusta mustavalkoista kuvitelmaa on olla näkemättä elämää eläinten silmin. Vielä mustavalkoisempaa on elää maailmassa, jossa nauta on nautaa ja eläin ei kärsi kuollessaan. Harmaana näen myös elämän, jossa meidän ruokamme nähdään vain lopputuotteena, ilman sen kulkemaa matkaa lautasellemme. On sanomattakin selvää, ettei mustavalkoinen maailma sisällä punaista väriä. Lienee tämäkin yksi vasta-argumentti muka niin mustavalkoiseen vegaanien maailmaan. Kyllä me eläinoikeusaktivistit näemme punaista; näemme mielessämme kaiken sen veren, joka vuodatetaan ennen hampurilaispihvin paistoa. Se on yksi syy, miksi valitsemme veganismin. En halua olla osallisena minkään elävän olennon tappamiseen minään ketjun osana, koska minun ei ole pakko ja minulla on vapaus valita toisin.

"Meillähän on todellisiakin ongelmia, joten eläinoikeudet ovat toissijaisia." Taas mustavalkoista. Todellisten ongelmien syy ei ole eläinoikeusaktivistien toiminnassa. Jos todellisina ongelmina pidetään ihmisten kurjia elämäntilanteita, ei ole yhtäkään tapausta, jossa veganismi olisi niitä edesauttanut. Ei myöskään ole kohtuullista luokitella epämääräisesti oikeita ja vääriä ongelmia. On ongelmia, toiset ovat mittakaavaltaan suurempia, toiset pienempiä. Kaikkiin emme voi vaikuttaa, mutta ei ole syytä olla vaikuttamatta niihin, joihin yksinkertaisilla arkisilla teoillamme voimme vaikuttaa.

Veganismista puhuminen ei myöskään väheksy ihmisten ongelmia tai sairauksia. Tarkemmin ajateltuna ja värejä nähden, tiedämme kansantautiemme olevan sydän-ja verisuonisto- sekä syöpäsairauksia. Fakta: näiden esiintyvyys yhteiskunnassa kasvaa lihankulutuksen myötä. Veganismin avoimesti vastaanottava henkilö, joka pyrkii muuttamaan ruokavaliotaan kasvispohjaisemmaksi, luultavasti antaa tilaa sellaiselle sairaalle, joka ei ole pystynyt omilla elämäntavoillaan sairastumiseensa vaikuttamaan. Ongelmien ratkaisemisessa tärkeää on niihin johtaneiden syiden selvittäminen. On lyhytnäköistä yrittää hoitaa sairaita pienillä budjeteilla miettimättä sairauksien alkuperää. Ja vielä, en siis tässäkään tarkoita kaikkien sairauksien johtuvan mustavalkoisesti pelkästään lihansyönnistä. On kuitenkin poikkeuksetta todistettu, että lihansyöntiyhteiskuntien kansalaiset ovat sairaampia kuin kasvipohjaisella ravinnolla elävät kansat. Lapsikin ymmärtää, että mitä enemmän terveitä ihmisiä, sitä enemmän jää resursseja sairaille. Veganismista puhuminen ei ole pois yhteisen hyvinvoinnin ajamisesta, päinvastoin. Timo Snellmania lainatakseni: "Jos liekillä sytytät toisen liekin, ei liekkisi siihen sammu." Eläinten hyvinvoinnin ja ihmisten eettisempien/terveellisempien kulutusvalintojen tuominen keskusteluihin, ei sammuta kenenkään liekkiä.

Hevosenlihakohu toivon mukaan auttaa ymmärtämään, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Toivottavasti se saa näkemään maailman kaikilla väreillä. Jossemme itse teurasta lehmäämme, emme voi todella tietää, mitä jauhelihamme sisältää. Tuntuisi vaikealta olla tiedostava ja "eettinen" lihansyöjä tässä maailmassa, jossa hevoset laukkaa lastuihin kenenkään huomaamatta. On ihanan helppoa on kasvissyöjä! Tiedän miltä herne, härkäpapu, lanttu, porkkana, peruna, omena tai luumu näyttävät. Saan värikkäälle ostoskorilleni vastineena haluamaani ruokaa. Terveellistä, hyvää, pienellä hiilijalanjäljellä kasvanutta ruokaa, joka ei ole kamppaillut kuolemaa vasta. Meillä on paljon tuota ruokaa tarjolla ja olen erittäin kiitollinen siitä kaikesta. Haluan puhua siitä, miten meillä, joilla on mahdollisuus valita koko maapallollemme edullisempaa ruokaa, ei ole ainuttakaan syytä tehdä toisin. Ostoskorissasi on paistinjauhelihaa, jossa todellisuudessa saattaa olla 0% todellista paistia ja naudanlihakebabbia, joka oikeasti onkin hevosta. Uskot ostoskorin olevan onnellisesta lehmästä peräisin olevaa paistia ja kebabbia. Uskot, että kehosi tarvitsee tuota lihaa. Uskot naudan eläneen pyhällä hengellä, tai ruoalla, jota ihminen ei olisi voinut hyödyntää. Uskot naudan kaiken jätöksen ja metaanipäästöjen löytävän maailmasta oman paikkansa. Uskot lehmän kuolleen kivuttomasti. Ja uskot, että ihmisellä on oikeus tappaa turhaan. Jos uskot näin, väitän, että katselet korisi sisältöä erittäin mustavalkoisesti. Voit nähdä toisin, jos olet avoin oppimaan ja ottamaan tietoa vastaan. Tuota muutosta tarvitaan.