Pakkanen puree myös lemmikkiä

Sain motivaation kirjoittaa, kun törmäsin taas surulliseen tapaukseen käydessäni aamulla Lidlissä. Keskikokoinen ja puolipitkäkarvainen koira oli jätetty tällä säällä ulos odottamaan omistajan kauppareissun ajaksi. Koiralla ei ollut minkäänlaista lämpöalustaa, vaan se seistä jökötti paukkupakkasessa kovan lumisessa maassa. Ulkona oli lähes -20 astetta pakkasta! Ihmiset valoja päälle siellä, muka niin viisaissa aivoissamme!

Tottakai on koirarotuja, jotka kestävät hyvin kovimmatkin pakkaset, mutta tämä kyseinen koira ei ollut sellainen. Toinen asia on myös lenkittääkö koiraa vai jättääkö sen seisomaan alle neliömetrin suuruiselle alueelle yli  20 minuutiksi. Tänään koira odotti isäntäänsä/emäntäänsä, kun saavuin kaupan pihaan. Kävin noin parissakymmenessä minuutissa kaupassa ja järkytyin, kun koira oli edelleen kytkettynä pihalla. Jo kauppaan mennessäni koira nosteli vuoronperää jokaista tassuaan ja piti selkäänsä köyryssä. Ja uskallan väittää, että tiedän tarkalleen, miltä koira näyttää, kun sillä on kylmä. Oma koirani on juurikin tuon näköinen jo silloin, kun avaan kovalla pakkasella ikkunan hetkeksi kotona. (Tosin se luuleekin olevansa kissa ;). ) Koira nosteli edelleen jalkojaan vuorotellen ja näytti jo tärisevänkin. Jos minulla ei olisi ollut niin kiire, olisin odottanut omistajan saapumista paikalle, jotta voisin kysyä hänen mielipidettään asiasta. Ensi kerralla teenkin sen, vaikka myöhästyisin mistä.

Miksi meidän ihmisten on niin vaikea uskoa, että emme ole ainoa laji maapallolla, joka tuntee kipua, kylmää ja kuumaa? Kukaan ei varmasti meistäkään nauti jäädyttävän kylmästä tunteesta. Miten aikuisilla ihmisillä ei ole kykyä tuntea empatiaa omia lemmikkejään kohtaan edes sen vertaa, ettei tuottaisi heille tuntemuksia, joista emme itsekään nauti? Tuo näky herätti minussa jälleen poikkeuksellisen paljon surua, vihaa, epätoivoa ja ahdistusta. Osaksi siksi, ettei se ollut ensimmäinen tapaus tänä talvena, jolloin olen nähnyt eläimellä olevan liian kylmä. Me hankimme itsellemmi lemmikkejä "omaan maailmaamme", emmekä kykene ajattelemaan heidän asemaansa ja tunteitaan.

Hyvät lemmikkien omistajat, tälläisilla ilmoilla, pakkasella ja tuiskussa, on lemmikkiä tarkkailta poikkeuksellisen paljon pihalla! Lyhytkarvaiselle ja pienelle lemmikille on erityisen tarpeellista pukea jonkin sortin takki päälle. Pieni koira voi takinkin kanssa linkuttaa jaloillaan tai pysähdellä (ja katsoa anovasti). Monelle olisi syytä hankkia myös pienet töppöset tai tehdä vain lyhyitä lenkkejä (useammin) päivässä. Niin ikävää, kun nutun pukeminen lemmikinkin mielestä voi olla, on se hänen parhaakseen. Me olemme hankkineet lemmikkieläimemme, ja me olemme heidän elämästään vastuussa. Meidän tehtävä on luoda heille mahdollisimman paljon positiivisia kokemuksia, eikä yhtään ylimääräistä negatiivista kokemusta!